Tuokiokuva sunnuntaille

Sunnuntaiaamu on niin kaunis, etten raaski laittaa aurinkolaseja päähäni peittämään sen sävyjä. Oikeasti unohdin ne autoon. Mutta en sentään kääntynyt takaisin hakemaan, koska päätin, että sunnuntaiaamu saa luvan olla niin kaunis.

Kuulun tähän maisemaan, mutten joukkoon. Tiedän, mihin kannattaa pysäköidä auto, mitä reittejä kävellä rantaan. Mutta en tunne uimaria, lenkkeilijää, isää, joka ärjyy leikkipuistossa lapselleen. Kyllä hiekkaa saa ottaa käteen. Heittely on jo vähän nou-nou.

Kesä on arvaamaton. Varauduin märkään kallioon, mutta nyt aurinko paistaa läpi vaatteesta, kasler kärventyy.

Olisi paljon tyylikkäämpää piirrellä hiilellä luonnostelulehtiöön. Läppäri ei sovi maisemaan. Tai ehkä sittenkin; alueelta löytyi 13 langatonta verkkoa. Vain yksi suojaamaton. Yksi ennakkoluuloton. Tai osaamaton.

Rantaa siivoava uimavalvoja kertoo, että avantouimareiden pukkarin yhteydessä oleva vessa aiotaan sulkea yleisöltä. Hoitokulut ovat liian suuret. Tanssilava poltettiin ensin. Sitten meni grillikatos. Ihan rannan kyljessä on miljoona-asuntoja. Lahden toisen puolella vielä miljoonampia.

Helsinkiläisistä on tullut keskieurooppalaisia. Pyöräilevät kypärät päässä. Täällä on ahtaat pyöräkellarit, tiedän kokemuksesta.

Mielelläni ajattelisin, että kallion raosta pulppuava vesi tulee kaukaa vuorilta. Ah, edelweiss ja pukinpartaiset nisäkkäät, joilla on karhea karva ja lehmänkatse. Veden virtausta edeltää kuitenkin ääni, joka kuulostaa pöntön vetämiseltä. Joku hassu pumppu jossain?

Vesibussi lipuu ohi ja selostaja kertoo lippalakkipäisille turisteille: ”Inm mlefht you msee…” Maisema on kaunis, mutta äänentoisto heikko. Jälkimmäistä olisi helpompi petrata.

Jäätelökioski ei auennutkaan yhdeltätoista.

Kommentit

Suositut tekstit