”I see dead people”
M. Night Shyamalan erinomaisessa Kuudes aisti -elokuvassa Haley Joel Osmantin esittämä pikkupoika lausuu kuolemattomat sanat:
I see dead people. Roolihahmon lausetta on estoitta pilkattu jälkeenpäin. Pilkkaajat lienevät ihmisiä, jotka eivät ole kokeneet elämässään mitään yliluonnollista.
Mikä sitten on yliluonnollista? Kaikki, mitä järjellä ei voi selittää? Siinä tapauksessa valtaosa naapureitteni touhuista on laskettavissa yliluonnolliseksi toiminnaksi.
Ufot ovat yliluonnollisia kaikille niille, jotka eivät ole niitä nähneet. Samaan aikaan kansakunnat uskovat Jeesuksen seikkailuihin. Mainosmiehet pissisivät hunajaa moisesta markkinointityön taidonnäytteestä vielä pari tuhatta vuotta jälkeen ylösnousemuksen.
Mutta ne yliluonnolliset jutut. Kaikenlaista voi nähdä ja kokea ilman, että se on järjellä selitettävissä. Niistä asioista on parempi olla puhumatta julkisesti, jos ei halua otsaansa oudon hiipparin leimaa.
Minä näin nuorempana kaikenlaisia juttuja ihan riesaksi saakka. Vanhoissa asunnoissa nukkuminen oli välillä tosi hankalaa, koska tuntui, että niissä oli väkeä tungokseksi asti. Kaikkein herkin kausi taisi olla raskausaikoina. Niin hihhulia kuin se onkin, auttoi asiaan yhdeltä hihhulitutulta saatu hihhulivinkki: jos haluaa sulkea silmänsä hihhuliasioilta, pitää peittää kolmas silmä. Eli kämmentä otsaan vaan!
Mitään ennejuttuja en ole koskaan halunnutkaan nähdä. Mutta kuten monet ystävät, tutut ja kylänmiehet ehkä muistavatkin, näin Estonia-yönä unta uppoavasta laivasta. Aamulla oli karmivaa kuulla omasta unestaan uutisista.
On näissä noitavoimissa jotain hyvääkin. Minulla oli aikoinaan ihan selkeä telepaattinen yhteys lähisukulaiseeni. Soittelimme kerran–pari kuukaudessa, ja joka kerran toistui sama kaava: Kun tuli mieleen, että pitääpä ottaa häneen yhteyttä, hän soitti parin tunnin sisällä. Joskus saattoi mennä seuraavallekin päivälle, mutta aina puhelu tuli (soitin toki itsekin joskus :).
Nyt ei puheluita ole häneltä enää tullut teletappi-varoituksella tahi ilman. Mutta epäilen, että yhteys on siirtynyt suoraan alenevassa polvessa esikoiseeni.
Ps: Kuudes aisti -leffan juonen kannalta merkittävämmät lauseet tulevat myöhemmin: They don't see each other. They only see what they want to see. They don't know they're dead.
I see dead people. Roolihahmon lausetta on estoitta pilkattu jälkeenpäin. Pilkkaajat lienevät ihmisiä, jotka eivät ole kokeneet elämässään mitään yliluonnollista.
Mikä sitten on yliluonnollista? Kaikki, mitä järjellä ei voi selittää? Siinä tapauksessa valtaosa naapureitteni touhuista on laskettavissa yliluonnolliseksi toiminnaksi.
Ufot ovat yliluonnollisia kaikille niille, jotka eivät ole niitä nähneet. Samaan aikaan kansakunnat uskovat Jeesuksen seikkailuihin. Mainosmiehet pissisivät hunajaa moisesta markkinointityön taidonnäytteestä vielä pari tuhatta vuotta jälkeen ylösnousemuksen.
Mutta ne yliluonnolliset jutut. Kaikenlaista voi nähdä ja kokea ilman, että se on järjellä selitettävissä. Niistä asioista on parempi olla puhumatta julkisesti, jos ei halua otsaansa oudon hiipparin leimaa.
Minä näin nuorempana kaikenlaisia juttuja ihan riesaksi saakka. Vanhoissa asunnoissa nukkuminen oli välillä tosi hankalaa, koska tuntui, että niissä oli väkeä tungokseksi asti. Kaikkein herkin kausi taisi olla raskausaikoina. Niin hihhulia kuin se onkin, auttoi asiaan yhdeltä hihhulitutulta saatu hihhulivinkki: jos haluaa sulkea silmänsä hihhuliasioilta, pitää peittää kolmas silmä. Eli kämmentä otsaan vaan!
Mitään ennejuttuja en ole koskaan halunnutkaan nähdä. Mutta kuten monet ystävät, tutut ja kylänmiehet ehkä muistavatkin, näin Estonia-yönä unta uppoavasta laivasta. Aamulla oli karmivaa kuulla omasta unestaan uutisista.
On näissä noitavoimissa jotain hyvääkin. Minulla oli aikoinaan ihan selkeä telepaattinen yhteys lähisukulaiseeni. Soittelimme kerran–pari kuukaudessa, ja joka kerran toistui sama kaava: Kun tuli mieleen, että pitääpä ottaa häneen yhteyttä, hän soitti parin tunnin sisällä. Joskus saattoi mennä seuraavallekin päivälle, mutta aina puhelu tuli (soitin toki itsekin joskus :).
Nyt ei puheluita ole häneltä enää tullut teletappi-varoituksella tahi ilman. Mutta epäilen, että yhteys on siirtynyt suoraan alenevassa polvessa esikoiseeni.
Ps: Kuudes aisti -leffan juonen kannalta merkittävämmät lauseet tulevat myöhemmin: They don't see each other. They only see what they want to see. They don't know they're dead.
Kommentit
Ihmisella on suuria potentiaaleja, kunhan niille vain annetaan tilaa. Hyva kirjoitus taas kerran!