Harry Potter ja minä

Sen perusteella, mitä ihminen lukee, minkälaisia elokuvia vapaaehtoisesti katsoo tai mistä muista elämänosa-alueista on kiinnostunut, on mahdollisuus muodostaa mielikuva hänestä.

Mielikuvanmuodostus ottaa leijonanharppauksen eteenpäin, kun siirrytään kulttuurielämyksiin tai vaikka viineihin, jotka joku kokee niin merkittäviksi, että haluaa vaseti suositella niitä muille. Erityisesti jos suosittelu on vielä personoitua, eli juuri Sinun kannattaa katsoa tämä 16-osainen venäläinen televisiodraama.

Suosittelemalla toiselle jotain, mistä itse kovasti pitää ottaa ison riskin. Jos toinen ei pidäkään samasta lehtiartikkelista tai musiikkivideosta, pettyy hän suosittelijaan tai ainakin kummastelee tämän mieltymyksiä. Suosittelu on vähän kuin lahja, joka usein kertoo enemmän antajastaan kuin lahjan luovutuksen syystä, saati vastaanottajasta.

Suosittelija asettaa kohteensa vaikeaan asemaan; kertoako toiselle, ettei ole samaa mieltä. Makuasioistahan voi kiistellä loputtomiin.

Mutta jos oikeasti tuntee toiseen – tai haluaa tutustua häneen paremmin – mikä onkaan parempi tapa syventää tuttavuutta kuin jakaa yhteisiä kokemuksia. Onnistunut konserttielämys voi olla kuin yhteinen matka. Herkkuruokaa kelpaa muistella vielä pitkään jälkeenpäin. Jaettu kokemus tuo pelkkää plussaa kaikille osapuolille.

Oma muruseni tutustutti minut kahden klassikon parin jo ennen kuin oli muruseni. Toinen oli Harry Potter -saaga, jonka nostattama hype lähinnä ärsytti minua ja toinen oli Täällä Pohjantähden alla, jonka olin aikonut lukea eläkkeellä. Kumpikin osui nappiin, ja pikku hiljaa aloimme testata makujemme yhteensopivuutta monessa muussakin asiassa.

Kommentit

Suositut tekstit