Laiva on lastattu nössöisillä
Kesäinen risteily ruotsinlaivalla oli sokkikokemus. Illallisbuffet pullisteli perheitä, jotka koostuivat väsyneen ja vihaisen näköisestä äidistä, kahdesta lapsesta, joilla on luontoaiheiset nimet sekä isästä, joka nöyrästi palvoo ja palvelee laumaansa. Patriarkka hankki syöttötuolit ja lasten suuhun sopivat aterimet, jonotti jälkikasvulle ruuat ja juomat ja keksi parhaat maanitukset, jotta pöperö päätyisi edes nieluun saakka. Oli muuten aikamoinen näky, kun parikymmentä trip trap -tuolia nousee yhtä aikaa ilmaan yhdessä ravintolasalissa.
Samaan aikaan toisaalla: marttyyriäiti mättää lautasensa kukkuroilleen katkarapuja ja rankaisee ympäröivää maailmaa puremalla niiltä pyrstöt pois eritteet tirskuen.
Minusta on ihan jees, että vastuu lasten hoidosta ja hyvinvoinnista ei ole vain perheyksikön rintavammalla aikuisella. Sehän on itsestäänselvyys. Mutta nyt näyttää pahasti siltä, että 2000-luvun lapsiperheissä osat ovat radikaalisti vaihtuneet. Buffetjonossa kolmen lautasen kanssa jonottaakin isä.
Koska minussa on ennustajan vikaa tai ainakin sosiologista silmää, voin kertoa, mitä seuraavaksi tapahtuu:
Viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset menevät kouluun, saa jompikumpi perheen aikuisista tarpeekseen. Joko se on nössöisä, joka on kaikkensa perheelleen antanut, jättänyt omat harrastuksensa, tehnyt triplavuoroja töissä, jotta saisi asuntolainan maksettua alle 20 vuodessa ja ajanut nurmikot, korjannut fillarit ja valmentanut nappulafutisjoukkuetta – ja yhä vaan nainen näyttää nyreää naamaa. Isän on aika päästä radalle, ja sinne hän todennäköisesti myös jää.
Paljon todennäköisempää kuitenkin on, että radalle haluaa matroona. Hän on kyllästynyt nössömieheen, joka vaihtaa vaipat, lukee kasvatusoppaita, jaksaa peuhata lasten kanssa ja – herranen aika – mankeloi lakanatkin. Nainen haluaa itselleen Miehen!
Kun isä on päässyt radalle ja äiti löytänyt itselleen Miehen, perhe hajoaa. Lakanat jaetaan ja isä muuttaa kerrostaloon. Hyvä puoli tässä on, että he voivat lähteä ruotsinlaivalle naureskelemaan buffetissa kaavamaisesti käyttäytyville nuorille perheille. Nyt he tietävät paremmin.
Samaan aikaan toisaalla: marttyyriäiti mättää lautasensa kukkuroilleen katkarapuja ja rankaisee ympäröivää maailmaa puremalla niiltä pyrstöt pois eritteet tirskuen.
Minusta on ihan jees, että vastuu lasten hoidosta ja hyvinvoinnista ei ole vain perheyksikön rintavammalla aikuisella. Sehän on itsestäänselvyys. Mutta nyt näyttää pahasti siltä, että 2000-luvun lapsiperheissä osat ovat radikaalisti vaihtuneet. Buffetjonossa kolmen lautasen kanssa jonottaakin isä.
Koska minussa on ennustajan vikaa tai ainakin sosiologista silmää, voin kertoa, mitä seuraavaksi tapahtuu:
Viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset menevät kouluun, saa jompikumpi perheen aikuisista tarpeekseen. Joko se on nössöisä, joka on kaikkensa perheelleen antanut, jättänyt omat harrastuksensa, tehnyt triplavuoroja töissä, jotta saisi asuntolainan maksettua alle 20 vuodessa ja ajanut nurmikot, korjannut fillarit ja valmentanut nappulafutisjoukkuetta – ja yhä vaan nainen näyttää nyreää naamaa. Isän on aika päästä radalle, ja sinne hän todennäköisesti myös jää.
Paljon todennäköisempää kuitenkin on, että radalle haluaa matroona. Hän on kyllästynyt nössömieheen, joka vaihtaa vaipat, lukee kasvatusoppaita, jaksaa peuhata lasten kanssa ja – herranen aika – mankeloi lakanatkin. Nainen haluaa itselleen Miehen!
Kun isä on päässyt radalle ja äiti löytänyt itselleen Miehen, perhe hajoaa. Lakanat jaetaan ja isä muuttaa kerrostaloon. Hyvä puoli tässä on, että he voivat lähteä ruotsinlaivalle naureskelemaan buffetissa kaavamaisesti käyttäytyville nuorille perheille. Nyt he tietävät paremmin.
Kommentit