Silkkaa turismia

Pakollinen patsaskuva. Oli niin innoton reissu Bruggeen, ettei edes kunnon kuvakimaraa syntynyt.

Kävin Bruggessa, koska se kuuluu asiaan, kun on Brysselissä. Piparkakku-lookaliketalot ja aito keskiaikainen tunnelma. (Yritän olla kuulostamatta kyynisemmältä kuin oikeasti olen.) Brugge oli sievä ja sopivasti keskiaikainen, mutta ei se sievyydessään poikennut muista näkemistäni ja kokemistani keskieurooppalaisista kaupungeista. Pohjoisen Venetsia kanavineen, joo, onhan tuota vettä nähty.

Eikä kyse ole siitäkään, että haluaisin arvostella turistirysiä. Tai haluan yleensä, mutten tällä kertaa. Oli helpottavaa olla oikeasti turisti, koska roolini Brysselissä on hieman epäselvä. En ole maahanmuuttaja, enkä expatti, mutten tyylipuhdas turistikaan.Turistina voi roikuttaa kameraa kaulassa ja puhua epäselvää englantia kahvilassa.

Koska liikuin turististatuksella, tötöilin aidon turistin tavoin. Bussini oli vaihtanut reittiä, ja jouduin metrolla väärälle juna-asemalle. Osasin ostaa asemalta viikonloppulipun, mutta en ollut huomannut tsekata netistä, mikä on Bruggen junien pääteasema. Pakko muuten mainita että viikonloppulipulla pääsee Belgiassa mihin tahansa kaupunkiin halvemmalla kuin meillä kotona Rajamäestä Helsinkiin.

Kun vihdoin hyppäsin oikealta laiturilta väärään junaan, törmäsin siellä kahteen suomalaisrouvaan. Ja koska maailma on niin ällistyttävän pieni, toinen näistä rouvista oli se nainen – Pauliina Murto – johon minun oli pitänyt olla yhteydessä Brysseliin tultuani. Pauliina Murto on entinen SAK:n tiedottaja, joka työskentelee nykyisin EU-parlamentissa. En siis ollut koskaan ennen tavannut häntä. Yhteinen matka sujui rattoisasti Belgia-vinkkejä imien. 

Nyt meillä on treffit sovittu huhtikuulle Brysselin kiertokävelyn merkeissä. Toivottavasti silloin ei sada!