Le liikenne

Kaikki mahdolliset matkaoppaat ja Bryssel-ekspertit ovat lausuneet, että älä koskaan, missään tilanteessa autoile Brysselissä. Toden totta, liikennekäyttäytyminen on kovin eteläeurooppalaista. Tosin jalankulkijaakin kunnioitetaan jonkin verran – sen varaan ei kannata kuitenkaan laskea. Suojatien eteen pysäytetyn auton ohittaminen (60 km tuntivauhdilla) ei ole täällä niin iso synti kuin koti-Suomessa. Tänään seurasin vieressä, miten turistibussi pysäköi keskelle risteystä, kun kuski lähti asioille. Takana seisovat autoilijat antoivat tööttien raikaa suurkaupungin tyyliin.

Brysselissä pyöräilyä ei suositella kenellekään, jolla on huollettavia tai muuten kallis henkikulta. Se on harmi, olin jo sieluni silmin työmatkapyöräillyt heräilevässä kaupungissa lintujen laulaessa serenadejaan. Muutaman kamikaze-pyöräilijän selviytymistä seurattuani olen päättänyt jättää kaupunkipyörät telineisiinsä.

Voisin hyvinkin kokeilla temperamenttiseen liikenteeseen sujahtamista, JOS minulla olisi iso ja tukeva auto, johon tulevia kolhuja ei tarvitsisi itse korvata. Tällaista tilaisuutta tuskin ilmaantuu, joten tyydyn toistaiseksi julkisiin. Olen kolmen ensimmäisen päivän aikana ehtinyt kokeilla kaikkia kolmea tarjolla olevaa  joukkokuljetusvälinettä.

Metro tuntui turvallisimmalta Bryssel-seikkailun aluksi, sillä kartasta on helppo löytää oma reittinsä ja junassa on valotaulut ja kuulutukset opastamassa seuraavasta asemasta. Siihen se helppous sitten loppuikin. Raa’asti arvioiden joka ikinen Brysselin metroasema on remontissa. En tiedä, ovatko asemien opasteet paremmassa kunnossa silloin kun ne eivät ole under construction, mutta ainakin nykyisellään opastus on täysin retuperällä. Hyppäsin ensimmäisen työpäiväni aikana useampaan väärään metroon kuin koko aikaisemman elämäni aikana yhteensä.

Toisena aamuna kokeilin bussia, koska numero 61 näytti ajavan kutakuinkin ovelta ovelle. Minua oli varoitettu, että bussit ovat hitaita ja aikatauluissaan epäluotettavia. Bussikyyti yllättikin iloisesti. Saan katsella maisemia ja ihmisiä – ja sitä heräilevää kaupunkia. Toistaiseksi bussini on kulkenut ajallaan, mikä on melko hämmästyttävää, kun ottaa huomioon, että liikun ruuhka-aikoina. Osa kaupungin kaduista on niin kapeita, että bussin ja viereisten autojen väliin ei mahtuisi sitsontiaistakaan. Pitäkää siis kiinni sivupeileistänne!

Eilen illalla heittäydyin hipsteriksi ja ajelin ratikalla trendikaupunginosaan. Ruuhkassa hitaasti etenevä ja paikoin täyteen tumpattu raitiovanu oli pettymys. Erityismaininnan saavat brysseliläisten ratikoiden ihanat, leveät penkit, joissa on vanhanajan arvokkuutta.

Voin jatkaa joukkoliikennekokeilujani kaikessa rauhassa, sillä hankin STIBin kuukausikortin heti ensimmäisenä aamuna. Ja kun Brysselin paikallisliikenne on hallussa, alan sukkuloida muualle Belgiaan tai vaikka Pariisiin, Lontooseen ja Amsterdamiin, jotka ovat kaikki suorastaan naurettavan lyhyen matkan päässä.