Hulluja nuo belgialaiset

Kääk! Eri värisiä roskasäkkejä. Kriisin taltioi Jimi.

Paikallisten kolme suurinta ongelmaa tuntuu olevan jätteet, jätteet ja jätteet. Kun lähdin ensimmäisenä aamuna tarpomaan kohti työmaata, päättelin, että täällä on jätepäivä tiistai. Säkkejä kuitenkin lojuu pitkin kadunvieriä kaikkina viikonpäivinä – eikä siinä vielä kaikki. Erilaiset jätteet lajitellaan erivärisiin pusseihin, jotka on lupa asettaa noutajaa odottamaan tiettynä viikonpäivinä tiettyyn kellonaikaan. Ja auta armias, jos lataat väärää tavaraa väärän väriseen pussiin.

Belgialaiset ovat hyviä ihmisiä; he antavat kerjäläisille rahaa. Olen ollut ihan hämilläni, miten tuottoisaa katujen varsilla kyhjöttäminen näillä leveyksillä näyttää olevan. Omakin sydämeni on hieman lämmennyt Meroden metroaseman vaki-haitaristille, joka aina huutaa bonjourit perään, kun kävelen ohi. Toistaiseksi rahahanat ovat auenneet vain metrossa tunnelman kattoon kohottaneelle mustalaiskaksikolle. Haitarin ja viulun yhdistelmä oli vastustamaton.

Miksi kaikissa autoissa on käsipaperipaketit? Lähes jokaisen auton kojelaudalla on Kleenex-paketti. Mihin belgialaiset autoilijat tarvitsevat paperia ajon aikana? Ja miten köykäiset Kleenex-paketit edes pysyvät kojelaudalla? Jos paketin teippaa kaksipuolisella teipillä, jää siitä törkeät jäljet, kun pahviloota vaihdetaan uuteen. Jatkan mysteerin selvittämistä.

Sitten on tämä kielijuttu. Belgia on kaksikielinen maa paljon enemmän kuin Suomi. Flaami (nyt uskallan sanoa jopa hollanti) on näillä nurkilla valtakieli – paitsi Brysselissä. Kaikki yritykseni opetella ranskaa ovat siis aivan turhia heti, kun poistutaan ydin-Brysselistä. Kadunkylteistä tipahtaa pakkoranska pois, ja kaupassa on kuulemma parempi tervehtiä vaikka englanniksi. Kielet eivät tietenkään muistuta juurikaan toisiaan, kuten eivät suomi ja ruotsikaan.

Neljän viikon observointijakson aikana minua on ihmetyttänyt myös mm. miten onnistun löytämään hajustamatonta vessapaperia sekä miksi belgialaiset ovat paksumpia kuin ranskalaiset (perunat, huom.). Jatkan belgialaisuuden opiskelemista, onneksi olen herculepoirotini lukenut. Mon Dieu.