Pätkitty elämäni

90-luvun puolivälissä korvat vielä näkyivät.

Lyhennytin tukkaani viime vuoden lopulla. Kerranko sitä ihminen frisyyriään uudistaa, mutta muutos oli sen verran huomattava, ettei se jäänyt keltään huomaamatta. Syitä letin lyhennykseen oli lukuisia, osa niistä niin noloja, etten saata niitä edes ääneen eritellä. Mutta yksikään syistä ei ollut kuontalon kurja kunto. Silkkaa priimaa tyvestä latvaan.

Uusi kevennetty hiusmalli oli tosi kiva niin kauan, kunnes eräänä päivänä aloin muistella, milloin edellisen kerran teetin radikaaleja pätkätöitä päässäni. Tilannetta en muista ihan tarkkaan, mutta ajankohdan kyllä. Sitä edellisen kerran muistan paremmin. Ja sitä edellisen kaikkein selvimmin.

Olen aina ollut se pitkätukkainen tyttö. Lapsena kasvojani kehysti peruspohjoismaisen vaalea tukka. En kuitenkaan koskaan päässyt joulukuvaelmaan enkeliksi – trauma, josta muistan aina mainita. 80-luvulla tytöillä, pojillakin, tuli olla permanentti, joten sellaisen halusin myös minä. Ei pystynyt permanenttiaine edes puolipitkään tukkaani. Päänahka kyllä kärvähti. Kiharoiden toivossa leikkuutin tukkani lyhyeksi kuudennella luokalla. Elettiin vuotta 1982.

90-luvun taitteessa elin iloista opiskelijaelämää. Yksillä etkoilla (etkoiksi niitä alettiin kutsua vasta vuosikymmenen lopulla) minulle leikattiin polkkatukka. Tarkkailin maailmaa otsatukan takaa muutaman vuoden. Sitten iski blondius; halusin päästä eroon vuosikausien hennakerroksista. Helpoin tapa oli tietenkin leikata vahva, itämainen väri pois. Lyhennys oli niin radikaali, että näin korvani ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden. Näytin hieman Arnold Schwarzeneggerilta. Elettiin vuotta 1992.

Kun sain vakituisen työpaikan 2000-luvun taitteessa, päätin kaksi asiaa: Minulla on nyt varaa ostaa mukavia kenkiä ja käydä kampaajalla. Luottokampaaja löytyikin työpaikan vierestä. Valitettavasti edellisen kampaajan tihutyöt aiheuttivat sananmukaisesti päänvaivaa vuosiksi eteenpäin. Pakon edessä leikkasin vaalennetun ja kiharoidun tukkani lyhyeksi. Elettiin vuotta 2002.

Elämä vilisee kuvina silmieni edessä. Kuvissa on tukkani kasvaa, kunnes pätkäisen sen kymmenen vuoden välein. Mitähän hiuksilleni tapahtuu vuonna 2022?