Askeettiset työpäiväni
Aina valmis etätyökamu. |
Pidän itseäni etätyön ammattilaisena. Kokemusta töiden
etäännyttämisestä työnantajan tarjoamasta työpisteestä on karttunut jo
kutakuinkin vuosikymmenen ajan. Etätyö on ihanaa! Tunnen olevani oikea
superihminen, koska saan yksin kotona nuhjatessa aikaan paljon enemmän kuin
keskivertotyöpäivänä pääkallopaikalla. Tietenkin etätyötehokkuuteeni vaikuttaa
olennaisesti se, että suunnittelen etukäteen, mitä töitä etäpäivinä teen, ja
varaan niihin liittyvät materiaalit mukaan. Samanlainen valmistautuminen
jokaiseen työpäivään tehostaisi arvatenkin työpanosta myös toimistopäivinä.
Mutta millä ihmeen ajalla kaiken sen valmistautumisen tekisin?
Yksi miinuspuoli etätyöskentelyssäni on. Se on ergonomia. En
todellakaan jaksa istua kirjoituspöydän ääressä naputtelemassa läppäriä.
Röhnötän epäergonomisesta sängyllä ja levitän kaikki työpaperit ympärilleni.
Välillä etätyökaverini onnistuvat käymään nokosille juuri sen paperipinkan
päälle, jota olin seuraavaksi lueskelemassa. Koska olen jo ennen etäilyaikoja
onnistunut hankkimaan jännetuppitulehduksen kumpaankin käteen, tuen toki
kätösiäni erilaisin tyynyviritelmin. Työterveyshoitajamme saisi taatusti
sätkyn, jos näkisi.
Etäilyyn kuuluu myös tietyn asteinen askeettisuus. Kun ei
ole tulostinta ja muutamaa muuta toimistomukavuutta käden ulottuvilla, joutuu,
eli pääsee improvisoimaan. Etäpäivien tykytoiminta palauttaa elämän
perusasioiden äärelle; vartti lumen kolausta ja jätteiden lajittelu virkistävät
näyttöpäätepäätä ja -kroppaa.
Tekemäni suppean kyselytutkimuksen mukaan etätyöläisen
työasun muodostavat villasukat. Useimmilla etätyöläisillä on toki päällään
muitakin pukineita, mutta etätyö-fiilis synty nimenomaan pässinpökkimistä.
Hifistelijöillä rätisee vieressä takka työtunnelmaa kohottamassa.
Etätyökaverini tykkäävät läppäristä, etenkin siinä kuumaa
ilmaa puhaltavan aukon kohdalla. Jos läppäri on päivän aikana hetken kiinni,
käyttää kissa tilaisuuden hyväkseen ja ottaa siitä nukkumapaikan itselleen. Tätä(kään)
en ole kertonut atk-osastollemme.
Kommentit