Eipä tiennyt tyttö

Työkaveri oli leikannut tukkansa, ja kehaisin, että kylläpä hän näyttää nyt paljon nuoremmalta. Jälkikäteen tuli mieleen, että olikohan se välttämättä mieleinen uutinen työkaverilleni. Jäikö hänelle sellainen olo, että mielestäni hän oli näyttänyt aiemmin vanhalta. Tai haluaako hän edes näyttää nuoremmalta kuin on. Miksi oletamme automaattisesti kaikkien ihmisten ihailevan nuoruutta ja karsastavan omanikäisyyttä?

Minusta on (tietenkin) aivan mahtava olla juuri sen ikäinen kuin olen. Mutta olen hieman huolissani, mitä teen, jos jossain vaiheessa huomaankin olevani liian vanha. Aikaa kun ei pysty pysäyttämään, vaikka olisi kuinka rikas tai vaikutusvaltainen – joita en kumpaakaan ole.

Sain ikäkriisin 31-vuotiaana. Kriisi ei liittynyt numeroihin tai edes ryppyihin. Kriisi iski Tavastialla J. Karjalaisen keikalla. En ole koskaan tykännyt Tavastiasta, koska olen kokenut siellä suurta ulkopuolisuutta, en ole kuulunut joukkoon (mihinkään niistä). Selkäytimessä virtaavalla tutulla musiikilla oli epäilemättä osuutensa tunnepitoiseen kriisireaktioni syntymiseen.

Kriisini iski, kun katselin itseäni nuorempia ihmisiä ja tajusin, että olen jo elänyt tuon elämänvaiheen: Kosiskelun ja seurustelun. Viimeisillä opintotuen hiluilla siiderin ostamisen. Kirppisvaatteet. Ystävien kanssa silmät kiinni joraamisen. Yhteisen kodin perustamisen, ekat juhlapyhät toisen tapoihin totutellen. Been there, done that. Minä olin sen kaiken suorittanut ja nyt ihmettelin, mitä virkaa minulla enää on – etenkään siellä Tavastialla, jossa nippanappa näin vilauksen Jiistä rappusilla kurotellen.

En todellakaan haikaillut takaisin nuoruuteen, mutten myöskään tiennyt, mihin olin elämässäni menossa.

Ikäkriisi tai kolmenkympin kriisi ovat melko lailla vääriä sanoja kuvaamaan sitä aikuisen naisen eksistenssin kyseenalaistamisprosessia, joka Tavastian rappusilla käynnistyi. Kriisini vaikutti tietysti myös läheisteni elämään. Viiden vuoden tempoilun jälkeen olin eronnut kahden lapsen lenkkeilevä yhteishuoltaja, joka oli laittanut lusikat jakoon ja omakotitalon myyntiin. Ulkoisesta ankeudesta huolimatta elämä oli siitä eteenpäin paljon selkeämpää ja sisuskaluni silkkaa harmoniaa.