Hei, Karjalasta käyrän minä löysin
Kävin tekemässä Elämä pelissä -testin, koska mainoksessa luvattiin, että tällä kertaa puhutaan enemmän v-tutuksesta kuin painoindeksistä. Luku ei tuntunut mitenkään kummoiselta, koska ei ollut mitään, mihin verrata. Kun televisio-ohjelma alkoi sunnuntaina, huomasin olevani todella suuri v-pää. V-tutuskäyräni on tuplasti suurempi kuin keskivertokansalaisilla. Se on enemmän kuin rasvaprosenttini. Se on jopa enemmän kuin ikäni!
Miten tähän on tultu? Mitä tapahtui iloiselle karjalaistytölle, joka parikymmentä vuotta sitten tuli p-kaupunkiseudulle töihin suurin odotuksin? Eikö elämä ollut tarpeeksi edessä, eikö tukka tarpeeksi takana? Minkälaisen käyrän pikku-Sanni olisi saanut?
Syytän tyynen viileästi asiantuntijoita; terapeutteja, konsultteja, psykologeja. Ensimmäinen asia, joka ihmisen tulee elämässään opetella, on, että pitää puolensa. Tulee opetella sanomaan ei. Ei saa antaa kenenkään kävellä ylitseen. Ryhtiliike ennaltaehkäisee katkeruuden kasvamista ihmisen sielussa. Opetus toimii niin työelämässä, parisuhteessa kuin harrasteympäristössäkin.
Vaan mitä seuraakaan, kun pieni ihminen noudattaa ohjetta? V-käyrä kasvaa, ja hän kuolee nuorena. V-tutuksen vaikutusta elinikään korostettiin Elämä pelissä -ohjelmassa moneen kertaan. Tosin oma testitulokseni lupasi minulle niin reippaasti lisävuosia, että ainakaan pitkän iän toivossa minun ei tarvitse tapojani muuttaa.
Sain myös lähes kehut: Hermostut kyllä herkästi, mutta pääset asian yli nopeammin kuin ihmiset keskimäärin. Karjalainen temperamentti siis. Syän märkänee sekunnin ja se on sit siin.
Se minua vähän hämää, että olen kuvitellut olevani positiivinen ihminen. Ei mikään herran rauhaa kaikille jakeleva laupeuden lähde, mutta ennemmin optimisti kuin pessimisti, hymyilevä kuin mölö. Pyrin olemaan realisti, enkä murehdi asioita etukäteen – silloinhan niiden takia kärsii tuplasti. Ehkä positiivisuuden salaisuus onkin juuri siinä, että ottaa asiat – paskatkin – vastaan, käsittelee ne ja pullauttaa ulos koneistosta. Pullautus ilmenee ehkä huutona, joskus ovien paiskomisena. Mutta sitten se on ohi.
Paha mieli tuntuu paljon pienemmältä tunnin kuluttua. Seuraavana aamuna se on vain ohut häivähdys.
Luonnollisesti joku asia jää aina silloin tällöin pitkävihaisesti mätänemään sisuskaluihin. Mutta ihminen se vain olen minäkin.
Testi tekemättä?
Miten tähän on tultu? Mitä tapahtui iloiselle karjalaistytölle, joka parikymmentä vuotta sitten tuli p-kaupunkiseudulle töihin suurin odotuksin? Eikö elämä ollut tarpeeksi edessä, eikö tukka tarpeeksi takana? Minkälaisen käyrän pikku-Sanni olisi saanut?
Syytän tyynen viileästi asiantuntijoita; terapeutteja, konsultteja, psykologeja. Ensimmäinen asia, joka ihmisen tulee elämässään opetella, on, että pitää puolensa. Tulee opetella sanomaan ei. Ei saa antaa kenenkään kävellä ylitseen. Ryhtiliike ennaltaehkäisee katkeruuden kasvamista ihmisen sielussa. Opetus toimii niin työelämässä, parisuhteessa kuin harrasteympäristössäkin.
Vaan mitä seuraakaan, kun pieni ihminen noudattaa ohjetta? V-käyrä kasvaa, ja hän kuolee nuorena. V-tutuksen vaikutusta elinikään korostettiin Elämä pelissä -ohjelmassa moneen kertaan. Tosin oma testitulokseni lupasi minulle niin reippaasti lisävuosia, että ainakaan pitkän iän toivossa minun ei tarvitse tapojani muuttaa.
Sain myös lähes kehut: Hermostut kyllä herkästi, mutta pääset asian yli nopeammin kuin ihmiset keskimäärin. Karjalainen temperamentti siis. Syän märkänee sekunnin ja se on sit siin.
Se minua vähän hämää, että olen kuvitellut olevani positiivinen ihminen. Ei mikään herran rauhaa kaikille jakeleva laupeuden lähde, mutta ennemmin optimisti kuin pessimisti, hymyilevä kuin mölö. Pyrin olemaan realisti, enkä murehdi asioita etukäteen – silloinhan niiden takia kärsii tuplasti. Ehkä positiivisuuden salaisuus onkin juuri siinä, että ottaa asiat – paskatkin – vastaan, käsittelee ne ja pullauttaa ulos koneistosta. Pullautus ilmenee ehkä huutona, joskus ovien paiskomisena. Mutta sitten se on ohi.
Paha mieli tuntuu paljon pienemmältä tunnin kuluttua. Seuraavana aamuna se on vain ohut häivähdys.
Luonnollisesti joku asia jää aina silloin tällöin pitkävihaisesti mätänemään sisuskaluihin. Mutta ihminen se vain olen minäkin.
Testi tekemättä?
Kommentit