Tomas Ledin nakuna

Kuuntelen Tomas Lediniä ja luen kirjaa. Täsmälleen samalla tavalla istuin nenä kirjassa ja Tomas Ledin korvassa 30 vuotta sitten, kesällä 1982. Sinä kesänä kahlasin läpi kaikki kirjahyllystä löytyneet Agatha Christiet. Ja niitähän löytyi; äiti oli tilannut 20-osaisen Agatha Christie -kirjasarjan, jonka jokaisessa niteessä oli kaksi kirjaa. Kaupan päälle tuli Hiirenloukku. Näytelmä, jota oli esitetty lontoolaisessa teatterissa ainakin parikymmentä vuotta yhteen menoon. Jos sitä esitetään edelleen, on mennyt jo puoli vuosisataa rikki.

Olin tilannut Tomas Ledinin Gränslös-levyn Suosikista. Ehkä se oli ensimmäinen postimyyntiostos-kokeiluni, en ole ihan varma. Muistan tilanneeni myös ruiskukansinistä nestemäistä luomiväriä Yves Rocherilta. Äiti vähän ihmetteli värivalintaa, koska silmäni ovat vihreät.

Miksi ihmeessä itäsuomalainen varhaisteini halusi itselleen Tomas Ledinin levyn? Syypää oli tietysti kaima, se sensuelli Isabella, jonka sanat opimme onomatopoeettisesti ulkoa; kansa muni maata, hippikivaa...

Aina kun kuuntelen Tomas Lediniä, tulee se kesä ja Agatha Christien dekkarit mieleen. Vanha vinyylilevy toimii vielä jotenkuten. Olen yrittänyt etsiä tuttuja, harmonisia kappaleita Youtubesta. Sieltä löytyvät vain levyn hittibiisit. Sensuella Isabellan lisäksi kesä 1982 opetti meille, että Sommaren är kort. Alkuperäinen versio vielä menettelee, mutta nykyisin kaikkialla soiva vuonna 2000 tehty versio on äklö.

Tomas Ledinin biisien etsintä netistä on saanut koomisia piirteitä, sillä yksi suosikkikappaleeni levyllä on nimeltään Naken. Olen siis kirjoittanut hakusanoiksi Tomas Ledin Naken.

Neiti Marple ja Hercule Poirot ovat palanneet elämääni muutenkin kuin levymusiikin kautta. Olen kuunnellut Agatha Christien klassikoita työmatkoilla äänikirjoina. Tuleehan niitä nykyisin myös sunnuntai-iltaisin telkkarista, mutta tv-versioissa ei ole samanlaista taikaa ja vanhan ajan charmia, jonka oma mielikuvitus muodostaa.

Nyt 30 kesää myöhemmin luen Tomas Ledinin kanssa Anna-Leena Härköstä. Sijaisvanhemmuudesta kertovat kirja saa muistelemaan omaa lapsuutta ja vanhempien eroa, joka ajoittui syksyyn 1982. Oman nyanssinsa menneiden muisteluun tuo tietenkin myös Ledinin Tomas.