Hulluna hääohjelmiin

Niin, tämähän ei ole häämekko, kuten hyvin asioista perillä olevat tahot tunnistavat.

Tunnustan: Seuraan television hääohjelmia aina, kun se on mahdollista. Parhaita ovat hääpukuihin keskittyvät ohjelmat, mutta kaikki muukin arjesta irtaannuttava käy.

En tykkää hääohjelmista, joissa ihmiset riitelevät ja morsian on vihanhallintakurssin tarpeessa. Katson sellaisia vain viimeisessä hädässä, jos mitään muuta hääohjelmaa ei ole tarjolla. Häiden pitäisi olla iloinen ja kaunis asia, ei maanisten morsmaikkujen hermoromahdusfoorumi – vaikka se toki onkin yksi osa häävalmisteluita.

Koska en muutenkaan elämässä usko kaikkea, minkä näen, epäilen myös joidenkin luomakunnan kruunutarten hieman liioittelevan tuskaansa, kun tv-kamerat ovat paikalla. Diivailu on ok, kun sen tekee tyylillä (ei tyllillä :).

Morsianten lyhytpinnaisuus kumpuaa kontrollin tarpeesta. Kaiken pitäisi olla täydellistä sinä yhtenä elämän päivänä. Voi tyttörukkia, kun etenevät perheen perustamisessa seuraavaan vaiheeseen, eli lisääntymiseen. Silloin mikään ei mene niin kuin on suunniteltu.

Joku tietämätön voi luulla, että hääohjelmat on suunnattu ihmisille, jotka suunnittelevat omia häitään. Ennemminkin päinvastoin. Häitä ei ole näköpiirissä, ja jos olisikin, tuskin ainakaan prinsessamekkoon sonnustautuneena. Ruusun terälehtiä saisi kyllä ripotella.

Häähumu tuo puhtaasti visuaalista mielihyvää. Välillä toki myös paremmuuden tunnetta: Voi luoja, miten voi ihminen pukea tuollaista päälleen? Tylsä puoli hääohjelma-genressä on, että suomalainen häämeininki on melko laimeaa. Suomalaiset eivät panosta, eli pröystäile tarpeeksi. Keinokuitupuku haetaan Tallinnasta ja geelikynnet askartelee kumminkaima.

Hääohjelmaintoni lähtee halusta saada hitunen blinblingiä omaan elämään. Ehkä voin vedota myös ammattitaidon kartuttamiseen – kuuluuhan erilaisten tilaisuuksien järjestäminen toimenkuvaani.

Häämakuni on ailahtelevainen kuin juhannusmorsiamen mieli. Toisaalta tykkään pröystäilystä joutsenlampineen ja lizaminelleineen Sinkkuelämää-elokuvan gayhäiden tyyliin. Toinen ääripää – oikeasta elämästä muuten – on pienet kauniit häät syksyisen omenapuun alla puunlehtien kahistessa jaloissa.