Jeesuksen morsiamet teekutsuilla



Maanantain Hesarissa oli juttua kahdenlaisesta nuoruudesta. Suomalaisessa versiossa 19-vuotias Amppa ja hänen äitinsä kertoivat, miten kaikki meni pieleen. Amppa karkaili ja käytti päihteitä, sosiaaliviranomaisiin ei voinut luottaa, mutta äidin usko lapseensa säilyi. Amerikkalainen nuoruuskuvaus liittyy samana iltana esitettyyn televisiodokumenttiin. Perivanhoilliset perhearvot jylläävät Ameriikan mailla. Tytöt kihlautuvat isiensä, jeesuksen ja arvojensa kanssa, mutta eivät tikullakaan koske pojankloppeihin. Suutelukin säästetään alttarille. Jos kahdeksan kymmenestä amerikkalaistytöstä on tehnyt jonkin tasoisen siveyslupauksen, mistä kaikki college-elokuvat ammentavat materiaalinsa?

Ampan elämäntarina itketti minua, amerikkalaisen Wilsonien perheen nauratti. Menikö oikein päin?

Nuoruutta päivitellessä päihteiden käyttö nousee monesti merkittävimmäksi ongelmaksi. Ampan tapaus kuitenkin osoitti, että hänellä, kuten monella muullakin viinankäyttö tai huumekokeilut ovat seurausta pahasta olosta, ei niinkään syy ongelmiin. Toki tilanne voi olla päinvastainenkin, mutta silloin taudinkuva ei ole nuoruus. Wilsonin perheen puhtoiset tytöt tukahduttivat tunteensa ja käyttivät teetä – ja sitäkin sirosti perintökupeista.

Maanantaille osuneet nuoruuskuvaukset olivat toistensa täydellisiä vastakohtia suhtautumisessa vanhempiin ja oman minuuden rakentamisessa. Uskovaiset nuoret palvovat vanhempiaan, ongelmanuoren vanhempi jää taustapelaajaksi. Suomalainen teini rämpii läpi nuoruussuon yksinään, uppoaa aina välillä ja nousee lopulta voittajaksi. Amerikkalainen kanssasisar rakentaa elämänsä perheyhteyden ja henkiolentojen nimiin vannottujen lupausten varaan. Siveyden sipulien elämässä seksi ja siitä pidättäytyminen ylikorostuvat, Ampan tarinassa ei mainita koko asiaa.

Miten vanhempiin sitten tulee suhtautua? Tein pari viikkoa sitten lehteä, jossa vastaajat esiteltiin saman kysymyspatteriston kautta. Vaikka oma lempikysymykseni (teinin keksimä, muuten) liittyi viiksien muotoiluun, hämmästytti vastauksissa eniten se, että moni oli nimennyt idolikseen oman äitinsä, isänsä tai isovanhempansa.

Olisi mielenkiintoista tietää, miten moni vastaajista piti vanhempiaan idolina omassa teini-iässään.

Murrosiän oireiluissa tai oireilemattomuudessa on jotain tuttua. Ihan kuin raskausaikaa tai synnytystä, on teinikapinan syvyyttä ja käänteitä ilmeisesti mahdotonta ennustaa. Miksi siis murehtia etukäteen? Jos on rämpinyt oman suonsa kunnialla läpi, on todennäköisesti kasvanut niin viisaaksi vanhemmaksi, että selviää jälkikasvunsa murrosiästä. Vertaistukeakin voi pyytää. Viranomaisavusta en ole Ampan tarinan jälkeen ihan varma.

Meilläpäin väitetään, että jos et saa kapinoida nuoruusvuosina, kapina ja isänmurha tulevat sitten myöhemmin. Mitenköhän käy Wilsonien tyttöjen kapinan?

Ampan juttu Hesarissa
Puhtauden paluu -dokumentti Yle Areenassa

Kommentit

Mag sanoi…
En ollut katsonut dokumenttia, mutta blogisi houkutti siihen.
Minusta ihan hienoa tehdä siveyslupaus, jos sen tekee puhtaasti omasta halustaan eikä siksi, että on lähes aivopesty siihen. Ihan pakko kuitenkin tehdä pieni korjaus. Se ei ollut kahdeksan kymmenestä vaan joka kahdeksas, eli yksi kahdeksasta ;)
Sanni Halla-aho sanoi…
Kiitokset korjauksesta, "tieto" oli napattu ohjelman esittelystä jostain lehdestä, olikohan se Hesari... Joka kahdeksas kuulostaa PALJON tolkummalta luvulta.

Suositut tekstit