Jyrkkä ei painonhallinnalle

Lääkäri varoitteli minua pari vuotta sitten, että jollen pidä varaani, lihon kilon per vuosi. Alan olla siinä iässä. Ilkeä oraakkeli oli oikeassa. En ole selvästikään pitänyt varaani. Vai olenko? Mielestäni elän suhteellisen terveesti. En vahdi syömisiäni, mutta en myöskään sorru mässäilyyn hirveän montaa kertaa kuukaudessa. Kuplajuomien käyttökin on lähes olematonta. Harrastan raskasta ja hikoiluttavaa liikuntaa, mutta paljon kehuttu arkiliikunta on melko vähäistä; en pyöräile töihin, ja kun sinne autollani pääsen, käytän hissiä – rappusia en ole vielä löytänyt.

Mutta tarkoitukseni ei ollut ruikuttaa surkeasta keski-ikäisen naisen paisuvasta kohtalosta, vaikka se siltä saattaa hetkittäin kuulostaakin. Jos minä ja miljoonat muut 42-vuotiaat naiset eivät saa painoaan pysymään samana kuin 32- tai 22-vuotiaana, olisiko luonnon tarkoitus, että meille kuuluukin kertyä lisärasvaa tulevien vanhuuden koitosten varalta? Sanonkin siis jyrkän ein kaikille painonhallintapyrkimyksille; paino ei saa hallita elämääni.

Ensimmäinen askel painonhallitsemattomuuden tiellä on luopua elopainoa punnitsevista laitteista. Kotiini en ole sellaista ikinä hankkinutkaan, mutta arjessani on paikkoja, joissa moinen helvetinkone on vapaasti käytettävissä. Pahaksi onneksi niin työpaikan, uimahallin kuin miehelänkin vaaka on sijoitettu niin, että niissä voi käydä pöyristelemässä painoaan kenenkään näkemättä. Punnituspakkomiellettä taatusti hillitsisi, jos paino tulisi kaikkien lähiomaisten tietoon, esimerkiksi viestinä älypuhelimeen. Vaakakäynti voisi aktivoida myös valotaulun Hakaniementorin laidalla ja kaikkien painonhallitsijoiden viimeisimmät lukemat lueteltaisiin paikallisuutisten jatkoksi radiossa Merisään mantramaisen tyyliin.

Eikös Painonvartijatkin perustanut liikeideansa julkiseen nöyryytykseen?

Vaikka kaikki valtakunnan vaakaa muistuttavat vempeleet olisikin murskattu, syyllisyyden taakkaa kasvattavat myös muut mittalaitteet. Kuten jokaisessa ompelukorissa viattomasti luikerteleva mittanauha. Alan kirkua, jos joku mainitsee vielä kerrankin sisäelinten ympärille tarraavan tappavan rasvan riskin – ainakin jos laskutapana on vyötärön ja lantion ympäryksen välinen suhde. Mittarin on kehittänyt joku päärynän muotoinen terveysnatsi. Tämän laskutavan mukaan minulla oli rasvaa jäytämässä pernaani jo 35-kiloisena hippiäisenä, sillä osa meistä nyt vain on sen mallisia, ettei lantio juurikaan ole leveämpi kuin vyötärö.

Pojaksi ei ole kuitenkaan koskaan luultu.