Feikkipupuja ja katkenneita käsiä

On vanha totuus, että asioita alkaa arvostaa vasta, kun ne menettää. Jouduin vastikään katsomaan totuutta silmiin, kun hukkasin aikoinaan interrailille omin pikku kätösin ompelemani makuupussipussin. Se ei todellakaan ole hieno, ei edes hirveän käytännöllinen, mutta se on kulkenut mukanani yli 20 vuotta.

Minulla ei ole lapsuudenkotia, johon voisin mennä muistelemaan vanhoja hyviä aikoja. Siksi varmaan pidän kynsin hampain kiinni niistä muutamasta käyttöesineestä, jotka liittyvät lapsuuteeni tai vielä kaukaisempiin aikoihin. Ennen syntymääni kuolleen mummoni käsin kirjailemaansa pöytäliina käytämme vain jouluisin. Lapset muistavat aina kertoa, että äiti katkaisee käden, jos joku sotkee pöytäliinan. Ei se ihan niin mennyt, mutta melkein: Jos pitää valita, katkaiseeko kätensä vai kaataako liinalle jotain, kannattaa valita lääkärireissu.

Vanhempien on riskialtista pukea lapsiaan samoihin vaatteisiin tai antaa leikkiä samoilla leluilla. Jos kaikki lapset tallettavat lapsuusmuistonsa samoihin tavaroihin, kenen omaisuutta ne ovat? Kerrankin sisarusten isosta ikäerosta on siis jotain hyötyä. Siinä missä minun lapsuuden tamineissani oli aistittavissa 60-luvun kaiut ja heräävä uusi vuosikymmen, osuvat pikkusiskon varhaisvuodet 70-luvun loppuun, jolloin pastellivärit löivät ruskean ylivallan.

Osasyy garderobin päivittymiseen tytärten välillä lienee myös siivousintoisessa neitsyt-äidissämme (neitsyt viittaa horoskooppimerkkiin, ei syntyhistoriaamme). Lapsuusajan vaatteista minulla on tallessa vain kastemekkoni. Siitäkin äiti olisi taatusti halunnut tehdä tiskirättejä.

On meillä sentään pikkusiskon kanssa yksi yhteinen lapsuusmuisto, johon kumpikin tuntee omistusoikeutta; keltapohjainen Pupu Tupuna -pussilakana. Tosin lakanassa hymyilevä pupu ei edes ole oikea Pupu Tupuna, vaan sellainen feikki-Pupu, joka etäisesti muistuttaa tuota kuuluisaa lajitoveriaan.

Makuupussipussi onneksi löytyi. Aarteeni pääsi uudelle reissulle, kun esikoinen otti sen mukaansa jalkapalloturnaukseen. Toivottavasti merkkipussit eivät hyljeksi kimppamajoituksessa kotikutoista kaveriaan.