Pyöriäiset keskuudessamme
Pitkä, kuuma kesä on vihdoin ohi. Nyt on aika kaivella villasukat piironginlaatikosta ja antaa hengityksen huuruta.
Koko tuttavapiiri tuntuu olevan kipeänä. Se saa minut epäilemään, että flunssa ei synnykään kylmällä kivellä istumisesta, vaan lämpimässä ilmanalassa pitkään muhineista bakteereista. Vai oliko se sittenkin perinteinen pissatauti, joka liittyi kylmillä kivillä istumiseen?
Johan tässä kansantalous kärsiin, kun ihmiset vain röhisevät kotonaan. Ehkä Suomea pitäisi siirtää piirun verran pohjoisempaan, tai edes Siperian suuntaan, että pysyisi terhakka pakkassää kesät–talvet. Heilautettaisiin Suomineitoa niin, että Inarinjärvi pysyisi paikallaan, mutta hame hulmahtaisi yli Karjalan. Vienanmeri maitovalaineen jäisi Suomen sisävesialueeksi.
***
Oletteko huomanneet, että aurinkoisen kesän jäljiltä suomalaiset ovat keskimääräistä ruskeampia?
Miessukupuoli ei ehkä tiedäkään, että terveen ruskettuneet daamit eivät välttämättä ole viettäneet koko kesää uimarannoilla kääntyillen.
Siinä missä 70-luvulla lähdettiin keihäsmatkalle Rhodokselle, 80-luvulla paistettiin pakarat solariumissa ja 90-luvulla tietty kansanosa muuttui pysyvän oranssin sävyiseksi itseruskettavilla voiteilla, ollaan rusketusmarkkinoilla astuttu uudelle vuosituhannelle. Enkä nyt tarkoita niitä kauneushoitoloiden siivouskomeroihin asennettuja koppeja, joissa pohjoismaalaisesta spreijataan eteläeurooppalainen alta aikayksikössä.
Tänä vuonna jokainen varteenotettava rasvamerkki on tuonut markkinoille rusketusta luonnollisesti korostavan ja pitkittävän, eli suomeksi sanottuna ihoa pikku hiljaa ruskeammaksi värjäävän vartalovoiteen.
Mullistavaa tässä on se, että näitä kosteusvoiteita saa kaikista supermarketeista reilusti alle kympin puteli. Ympärivuotisen rusketuksen tuominen kaiken kansan saataville on suurin yhteiskunnallinen tasa-arvon askel sitten kunnallisen päivähoidon. Kyllä kaikkia monaconsuomalaisia ja muita etuoikeutettuja nyt harmittaa!
***
Voi olla, että maitovalaita emme saa, mutta onneksi meillä on pyöriäiset. Kuuntelin yksi päivä radiosta haastattelua pyöriäisten tarkkailijoista. Opin, että ammattikuntaa ei ole palkattu pyöriäisten pyörimistä tarkkailemaan, vaan tarkoitus on vahtia, etteivät pyöriäisparat joudu kalastuselinkeinon sivusaaliiksi. Tosin maa- ja metsätalousministeriön alaisuuteen kuuluvan toimialan tehtäväkenttään kuuluu myös havaintojen kerääminen tämän vaarantuneen lajin elinolosuhteista.
Fiksu toimittaja kysyi vielä haastattelun päätteeksi, että mistä pyöriäisen sitten tunnistaa, jos sellainen ui vastaan Itämerellä. Sivusaalistarkkailija vastasi, että pyöriäinen on puolitoista metriä pitkä, noin 50 kg painava ja sillä on valkoinen vatsa.
Pitää siis äkkiä luovia lähikauppaan ostamaan ruskettavaa rasvaa vatsanahkaan, ettei kukaan erehdy luulemaan pyöriäiseksi seuraavalla uimahallireissulla.
Koko tuttavapiiri tuntuu olevan kipeänä. Se saa minut epäilemään, että flunssa ei synnykään kylmällä kivellä istumisesta, vaan lämpimässä ilmanalassa pitkään muhineista bakteereista. Vai oliko se sittenkin perinteinen pissatauti, joka liittyi kylmillä kivillä istumiseen?
Johan tässä kansantalous kärsiin, kun ihmiset vain röhisevät kotonaan. Ehkä Suomea pitäisi siirtää piirun verran pohjoisempaan, tai edes Siperian suuntaan, että pysyisi terhakka pakkassää kesät–talvet. Heilautettaisiin Suomineitoa niin, että Inarinjärvi pysyisi paikallaan, mutta hame hulmahtaisi yli Karjalan. Vienanmeri maitovalaineen jäisi Suomen sisävesialueeksi.
***
Oletteko huomanneet, että aurinkoisen kesän jäljiltä suomalaiset ovat keskimääräistä ruskeampia?
Miessukupuoli ei ehkä tiedäkään, että terveen ruskettuneet daamit eivät välttämättä ole viettäneet koko kesää uimarannoilla kääntyillen.
Siinä missä 70-luvulla lähdettiin keihäsmatkalle Rhodokselle, 80-luvulla paistettiin pakarat solariumissa ja 90-luvulla tietty kansanosa muuttui pysyvän oranssin sävyiseksi itseruskettavilla voiteilla, ollaan rusketusmarkkinoilla astuttu uudelle vuosituhannelle. Enkä nyt tarkoita niitä kauneushoitoloiden siivouskomeroihin asennettuja koppeja, joissa pohjoismaalaisesta spreijataan eteläeurooppalainen alta aikayksikössä.
Tänä vuonna jokainen varteenotettava rasvamerkki on tuonut markkinoille rusketusta luonnollisesti korostavan ja pitkittävän, eli suomeksi sanottuna ihoa pikku hiljaa ruskeammaksi värjäävän vartalovoiteen.
Mullistavaa tässä on se, että näitä kosteusvoiteita saa kaikista supermarketeista reilusti alle kympin puteli. Ympärivuotisen rusketuksen tuominen kaiken kansan saataville on suurin yhteiskunnallinen tasa-arvon askel sitten kunnallisen päivähoidon. Kyllä kaikkia monaconsuomalaisia ja muita etuoikeutettuja nyt harmittaa!
***
Voi olla, että maitovalaita emme saa, mutta onneksi meillä on pyöriäiset. Kuuntelin yksi päivä radiosta haastattelua pyöriäisten tarkkailijoista. Opin, että ammattikuntaa ei ole palkattu pyöriäisten pyörimistä tarkkailemaan, vaan tarkoitus on vahtia, etteivät pyöriäisparat joudu kalastuselinkeinon sivusaaliiksi. Tosin maa- ja metsätalousministeriön alaisuuteen kuuluvan toimialan tehtäväkenttään kuuluu myös havaintojen kerääminen tämän vaarantuneen lajin elinolosuhteista.
Fiksu toimittaja kysyi vielä haastattelun päätteeksi, että mistä pyöriäisen sitten tunnistaa, jos sellainen ui vastaan Itämerellä. Sivusaalistarkkailija vastasi, että pyöriäinen on puolitoista metriä pitkä, noin 50 kg painava ja sillä on valkoinen vatsa.
Pitää siis äkkiä luovia lähikauppaan ostamaan ruskettavaa rasvaa vatsanahkaan, ettei kukaan erehdy luulemaan pyöriäiseksi seuraavalla uimahallireissulla.
Kommentit