Odotettavissa iltaan asti
Vaikken ehkä muuten olekaan mikään eläinrakkauden ruumiillistuma (tykkään enemmän ihmisistä), on eläinjuttuja kiva kirjoittaa. Niin kuin nyt tätäkin.
Loppupäässä selviää yksi lemppparilouskutusaiheistani. Ihmisellä pitää olla elämässään teemoja, jotka katavat vuodesta toiseen :)
Niin ja otsikko on suoraan lempiradio-ohjelmastani, jolla mm. lasten suureksi ihmeeksi leputan hermojani.
ODOTETTAVISSA ILTAAN ASTI
Ei tarvitse olla kummoinen meteorologi päätelläkseen, että talvi on tällä kertaa pahasti viivästynyt. Jos ilmojen herran kanssa solmituissa kauppasopimuksissa olisi sanktiopykälät kohdillaan, saisivat pulkkamäkiä odottelevat taaperot reilut satokorvaukset.
Entä sitten metsissä äreinä vaeltelevat karhut. En tiedä, miten eri eläinlajit selviävät univajeesta, mutta jos minulle olisi jäänyt kahden kuukauden unirästit, en tervehtisi iloisin mielin muita metsäneläimiä saati syrjäseutujen lenkkeilijöitä. Monelta kontiolta saattaa unohtua vegaani elämäntapa, jos vielä tammikuullakaan ei pääse talviunille. Pihassa louskuttava hallikoira menee haukkapalana ja lampolan lämpöisistä mäkättäjistä syntyy välipalaksi kebapia pihlajanhaaraan.
Kyllähän joulunpyhät vielä menevät hiippa silmillä, lumipulaa surematta, mutta entä jos vuodenajat ovat lopullisesti vinksahtaneet pois paikoiltaan?
Legendat siitä, miten vuonna rutto ja kato mentiin jäitä pitkin juhannuskirkkoon, tuntuvat silkalta satuilulta. Ovatko meidän metsäläiset pakanaesi-isämme muka käyneet joskus kirkossa?
Johan siinä pussikaljat jäätyvät teltan pohjaan kiinni, jos mittari on pakkasen puolella, kun festarikausi käynnistyy. Puhumattakaan nuorison empiiriseen havainnointiin perustuvasta vastakkaiseen sukupuoleen perehtymisestä, johon festariympäristö on tarjonnut mainiot olosuhteet. Bändit vaativat pian pakkaslisää palkkioihinsa ja valomiehille tulee pipopakko.
Onko tämä nyt sitä ilmastonmuutosta, jonka syylliset istuvat ison meren takana halvalla bensalla tankatuissa autoissaan?
***
Näin joulun tienoilla on myös hyväntekeväisyyskeräysten huippusesonki. Olen ollut havaitsevinani suoranaista kilpalaulantaa eri keräysorganisaatioiden välillä. Ei mene viikkoakaan, ettei televisiosta tule gaala tai stadionkonsertti, jossa kerätään rahaa jonkin hyvän asian puolesta. Tv-kanavat tuntuvat olevan naimisissa omien nimikkohyvistensä kanssa.
Konserteissa tunnetut artistit käyvät esittämässä biisin–pari, ja iltapukuyleisö istuu valkoliinaisissa pöydissä. Ohjelmaan voi myös soittaa ja lahjoittajat saavat nimensä telkkarin ruutuun. Onnekkaimmat pääsevät kertomaan lahjoituksensa tai kummisitoumuksensa ihailemalleen julkkikselle, joka antaa kampanjalle arvokkaan panoksensa puhelinvastaajan hommissa. Huonolla säkällä saa vastaajakseen jonkun poliitikon.
Välillä katsotaan insertti, jossa vieraillaan kehitysyhteistyökohteissa tai lastensairaaloissa. Olen joskus miettinyt, laitetaanko laulutaitoiset julkkikset lavalle ja laulutaidottomat kenttäolosuhteisiin.
Ilta huipentuu italialaisen ulkomaanelävän duettoon jonkun härmäläisen kiintotähden kanssa. Ihanaa!
En tietenkään sano, että tällainen toiminta olisi väärää tahi esimerkiksi omaneduntavoittelua. Mutta täytyyhän artistien tehdä raaka valinta, minkä hyvää tekevän jengin konsertteihin he menevät mukaan. Jos olet jo syöpäsairaiden asialla, joudut kääntämään selkäsi Etiopian nälkäänäkeville. Vai tekevätkö levy-yhtiöt nämä päätökset artistiensa puolesta?
Loppupäässä selviää yksi lemppparilouskutusaiheistani. Ihmisellä pitää olla elämässään teemoja, jotka katavat vuodesta toiseen :)
Niin ja otsikko on suoraan lempiradio-ohjelmastani, jolla mm. lasten suureksi ihmeeksi leputan hermojani.
ODOTETTAVISSA ILTAAN ASTI
Ei tarvitse olla kummoinen meteorologi päätelläkseen, että talvi on tällä kertaa pahasti viivästynyt. Jos ilmojen herran kanssa solmituissa kauppasopimuksissa olisi sanktiopykälät kohdillaan, saisivat pulkkamäkiä odottelevat taaperot reilut satokorvaukset.
Entä sitten metsissä äreinä vaeltelevat karhut. En tiedä, miten eri eläinlajit selviävät univajeesta, mutta jos minulle olisi jäänyt kahden kuukauden unirästit, en tervehtisi iloisin mielin muita metsäneläimiä saati syrjäseutujen lenkkeilijöitä. Monelta kontiolta saattaa unohtua vegaani elämäntapa, jos vielä tammikuullakaan ei pääse talviunille. Pihassa louskuttava hallikoira menee haukkapalana ja lampolan lämpöisistä mäkättäjistä syntyy välipalaksi kebapia pihlajanhaaraan.
Kyllähän joulunpyhät vielä menevät hiippa silmillä, lumipulaa surematta, mutta entä jos vuodenajat ovat lopullisesti vinksahtaneet pois paikoiltaan?
Legendat siitä, miten vuonna rutto ja kato mentiin jäitä pitkin juhannuskirkkoon, tuntuvat silkalta satuilulta. Ovatko meidän metsäläiset pakanaesi-isämme muka käyneet joskus kirkossa?
Johan siinä pussikaljat jäätyvät teltan pohjaan kiinni, jos mittari on pakkasen puolella, kun festarikausi käynnistyy. Puhumattakaan nuorison empiiriseen havainnointiin perustuvasta vastakkaiseen sukupuoleen perehtymisestä, johon festariympäristö on tarjonnut mainiot olosuhteet. Bändit vaativat pian pakkaslisää palkkioihinsa ja valomiehille tulee pipopakko.
Onko tämä nyt sitä ilmastonmuutosta, jonka syylliset istuvat ison meren takana halvalla bensalla tankatuissa autoissaan?
***
Näin joulun tienoilla on myös hyväntekeväisyyskeräysten huippusesonki. Olen ollut havaitsevinani suoranaista kilpalaulantaa eri keräysorganisaatioiden välillä. Ei mene viikkoakaan, ettei televisiosta tule gaala tai stadionkonsertti, jossa kerätään rahaa jonkin hyvän asian puolesta. Tv-kanavat tuntuvat olevan naimisissa omien nimikkohyvistensä kanssa.
Konserteissa tunnetut artistit käyvät esittämässä biisin–pari, ja iltapukuyleisö istuu valkoliinaisissa pöydissä. Ohjelmaan voi myös soittaa ja lahjoittajat saavat nimensä telkkarin ruutuun. Onnekkaimmat pääsevät kertomaan lahjoituksensa tai kummisitoumuksensa ihailemalleen julkkikselle, joka antaa kampanjalle arvokkaan panoksensa puhelinvastaajan hommissa. Huonolla säkällä saa vastaajakseen jonkun poliitikon.
Välillä katsotaan insertti, jossa vieraillaan kehitysyhteistyökohteissa tai lastensairaaloissa. Olen joskus miettinyt, laitetaanko laulutaitoiset julkkikset lavalle ja laulutaidottomat kenttäolosuhteisiin.
Ilta huipentuu italialaisen ulkomaanelävän duettoon jonkun härmäläisen kiintotähden kanssa. Ihanaa!
En tietenkään sano, että tällainen toiminta olisi väärää tahi esimerkiksi omaneduntavoittelua. Mutta täytyyhän artistien tehdä raaka valinta, minkä hyvää tekevän jengin konsertteihin he menevät mukaan. Jos olet jo syöpäsairaiden asialla, joudut kääntämään selkäsi Etiopian nälkäänäkeville. Vai tekevätkö levy-yhtiöt nämä päätökset artistiensa puolesta?
Kommentit