Tarvitsenko matkaselitysraudan?

Koska lähtöön on enää reilu viikko aikaa, ovat kaikki tuttavat alkaneet kysellä, olenko jo pakannut. En ole. Tai olen toki ajatellut pakkaamista ja tehnyt pakkauslistan. Listalla ei lue ”neljät sukkahousut ja hammastahnaa”, vaan asioita joita en yleensä ota mukaan matkalle, kuten kummatkin tietokoneen verkkovirtalaitteet ja pöytäpeili. Myös sakset ja Arne Jacobsenin muotoilema herätyskello ovat harkinnassa.

Pakkaamista lukuun ottamatta matkavalmistelut ovat edenneet hyvin. Tilasin suomenkielisen naistenlehden iltojeni iloksi ja opettelin käyttämään videoneuvotteluyhteyttä. Olen siirtänyt pilvipalveluun kaikki mahdolliset tiedostot, joita reissuni aikana saatetaan työpaikalla tarvita. Liityin Suomi-klubiin ja hankin pääsiäiseksi liput Ajaxin kotiotteluun. Ostin jopa yhden Brysselin matkaoppaan.

Pakkauslistaa laatiessa olen huomannut, etten ole lähdössä matkoille, vaan olen ihan oikeasti muuttamassa määräajaksi vieraaseen kaupunkiin. En ole nähnyt tulevaa kotiani, enkä tiedä, miten monta mukia sen keittosopissa on tai löytyykö sieltä mikroaaltouunia. Pyykinpesumahdollisuus on, mutta entä silittäminen?

Valmistautumiseeni kuuluu myös EU-päätöksenteon opettelu. Olen viime viikkoina lukenut niin paljon EU-asiaa, että Coreperit ja eriväriset kirjat muodostavat iloisen sekavan massan aivojeni EU-yksikössä. Yritin tasapainottaa EU-tuskaa tutkimalla Belgian sääkarttoja. Aurinkoisten kevätpäivien sijaan ennusteet näyttivät pakkasasteita.

Tieto lisää tuskaa, mutta tiedonpuute sitä vasta kasvattaakin. Itsetuntoni koki kovan kolauksen, kun tein varaamani ranskankurssin lähtötaso-testin. Testi osoitti, että kielitaitoni on aivan tasoton. Kaivoin vaivihkaa esiin vanhat ranskankirjani.

Retuperällä ovat myös kotiin jäävät kissaparkani. Kissojen hoitojärjestelyt ovat kunnossa ensimmäiset kolme kuukautta, mutta kesäkuuksi luontokappaleet ovat vailla hoivaa ja huolenpitoa. Joten jos kaksi kesäkissaa kiinnostaa, ole rohkeasti yhteydessä!