Perhe horisontissa

Yläkoulussa pyritään luomaan luottamukselliset suhteet kasvavaan nuorisoon kaavakkeiden keinoin. Seiskaluokkalaiset saavat täytettäväkseen kyselyn, jossa tiedustellaan niin päihteiden käytöstä kuin syömishäiriöistäkin. Vastaukset käydään läpi terveyssisaren kanssa. Mitä sitten tapahtuu – sitä ei ainakaan vanhemmille kerrota.

Kun Henrik (nimi muutettu huvin vuoksi) täytti kaavakkeen vuosi sitten, minua lähinnä nauratti. Tämäkö on järjestelmän tapa selvittää, ketä kiusataan ja kuka on tuleva kouluampuja? Jos itse olisin käyttänyt huimausaineita murrosiässä, olisi koulun terkkari ollut about viimeinen taho, jolle olisin halunnut uskoutua.

Tänä vuonna, kun Lotta (ks. ed.) täytti saman kaavakkeen, löysin siitä hyviäkin puolia. Lotta tuli luokseni juttelemaan, koska kaavakkeessa piti määritellä, ketä kaikkia kuuluu hänen perheeseensä. En kuollaksenikaan muista, mitä Henrik oli kysymykseen vastannut, mutta olin todella iloinen, että kuopus oli oikeasti miettinyt mielipidettään.

Hassua, että nykyisin perheen kokoonpano on valinnanvarainen.

Lottaa ahdisti, koska hänestä tuntui, että pikkusiskon puolikkaat Siiri ja Cassandra (nimet muutettu tietenkin) kuuluvat hänen perheeseensä, mutta puolikkaiden äiti, Inge (kyllä, muutettu on) ei. Olin helpottunut. Olisihan se ollut noloa, jos Inge olisi kuulunut lapseni perheeseen, mutta Armaani (tämän nimen olette kuulleet ennenkin) olisi jätetty ulkopuolelle. Tai minut! Lohduttelin lastani, että ei näihin kysymyksiin ole vääriä vastauksia. Samalla minulle valkeni perheen ulkopuolisen aikuisen, tässä tapauksessa koulun terveydenhoitajan, funktio.

Yläkoulun utelukaavakkeen perhekysymys on uusi musta. Ennen vanhaan sukupolvien ketju muodosti perheen perusyksikön vertikaalisesti, nyt perhekäsityksemme laajenee horisontaalisesti. Yhden lapsen elämään saattaa vaikuttaa kahdeksan eri aikuisen aikataulut; äidin, äidin uuden onnen, äidin uuden onnen eksän sekä äidin uuden onnen eksän nyksän. Sekä sama kierros isän puolelta.