Kenkää tuli – tai ainakin mokkasiinia

Kaverini Mannaryyni on töissä kenkätehtaalla. Hän on paiskinut töitä kymmenkunta vuotta erikoisalueenaan mokkasiinilinjan pyörittäminen. Hän on työyhteisössään kiva ja pidetty työkaveri. Viime vuoden lopulla Mannaryynin lähiesimies voitti lotossa ja muutti Seychilleille. Alkoi uuden pomon rekrytointi. Mannaryyni arveli, että hänen tilaisuutensa on tullut, onhan hän tehnyt työnsä hyvin ja tuntee sellaisetkin prosessin osa-alueet, joita ei itse ole ollut tekemässä.

Mannaryyni ei kuitenkaan saanut paikkaa. Hän epäilee, että kapuloita rattaisiin laittoi kenkätehtaan Kihniön sivutoimipisteen päällikkö, joka on hyvää pataa kenkätehtaan toimitusjohtajan kanssa. Kaiken lisäksi toimari on kotoisin Kihniöstä.

Näytti myös siltä, että yrityksen johto ei oikein ymmärtänyt, millaista osaamista tehtaalle tarvitaan. Pomot puhuivat, että olisi tosi kiva saada remmiin mukaan kenkämyyjäosaamista. Mutta eihän kenkäkauppias mitään kenkien tekemisestä tiedä!

Uusi pomo aloitti vastikään, ja toden totta: hänellä on kenkämyyjän tausta. Hän tarvitsee alaisiltaan paljon tukea totutellessaan uuteen työhönsä. Ensitöikseen uusi pomo ilmoitti, että tehtaan johto on päättänyt lakkauttaa mokkasiinilinjan. Mannaryyni oli pöyristynyt. Ei siksi, että hänen oma projektinsa lakkautetaan, vaan siksi, että siinä taisi olla todellinen syy hänen ylenemismahdollisuuksiensa sivuuttamiseen. Johtoporras piti siis häntä niin lapsellisena, ettei hän olisi pystynyt lakkauttamaan omaa projektiaan. Kyllähän Mannaryynikin on huomannut, että mokkasiinit alkavat pikkuhiljaa mennä pois muodista. Jos hänet olisi ylennetty, ei hänellä olisi ollut enää edes aikaa vastata mokkasiinituotannosta.

Tilanne on kurja. Mannaryyni valmistaa viimeisiä mokkasiinieriä samaan aikaan kun uusi pomo tekee uudistuksia oman mielensä mukaan. Tehtaalla on jo aloitettu säärystin- ja sukkahousutuotanto, varvaskorut ovat suunnitteilla. Kihniöläinen sekaantuu Mannaryynin töihin aina kun vain pystyy. Luottamusmiehen puheille ei ole menemistä, koska Mannaryyni kuuluu Mokkasiinialan erikoisliittoon, eikä JJL:ään. Mannaryyni ei ole varma, mitä hänen työkaverinsa ajattelevat. Pysyisikö hän itsekin hiljaa vastaavassa tilanteessa?

Tarinalla on onnellinen loppu. Kilpaileva kenkätehdas headhunttaa Mannaryynin. Nyt hänellä on neljänneksen parempi palkka, uusi lastentossulinja työn alla ja hänen esimiehensä on kengänvalmistusalan rautainen ammattilainen.

Mutta tämähän onkin vain satua.