Työn iloa?

Lehtien otsikot kirkuvat silppu- ja pätkä- ja vuokratyöläisten asiaa. Itsensä työllistäjien määrä on nousussa ja pakkoyrittäjyys päivän sana. Yhä useammille riittää vain osa-aikaisia töitä. Epätyypilliset työsuhteet ovat tämän ajan trendi.

Jos on olemassa epätyypillinen työsuhde, täytyy olla myös se tyypillinen. Silmiin nousee kuva samassa tehtaassa tai samalla kaupan kassalla koko aikuisikänsä työskennelleestä miehestä tai naisesta. Ikälisät on saavutettu, urahuippu ohitettu. Tyypillisen työsuhteen tyypillinen tekijä osaa työnsä ja ansaitsee palkkansa. Mutta osaako hän iloita tästä roolistaan työelämän vakiona?

En vähättele säännöllisen työn mukanaan tuomaa taloudellista vakautta, ammatillista itsetuntoa tai työpaikan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Mutta onko oikeasti kenenkään etu tavoitella työpaikkaa, joka pysyisi samana koko työuran ajan? Eikö se ole kamalan tylsää?

Työuupumukseen sairastuvat herkimmin ne, joilla on ollut korkea työmotivaatio, eli kansan kielellä sanottuna ne, jotka ovat tykänneet työstään. Kai sitä samppanjaan ja vaahtokarkkeihinkin jossain vaiheessa kyllästyy, miksei siis myös työtehtäviinsä, jos vuosien ja vuosikymmenten aikana ei tapahdu mitään muutosta.

Kehityskeskusteluiden vakiokysymys on: Mitä uutta voit oppia työssäsi? Pitäisikö asialle tehdä jotain, jos kysymykseen ei pysty rehellisesti vastaamaan? Ay-liikkeen vastaus työurien pidentämiseen on ollut työn laatukysymyksiin tarttuminen. Laaduksi ajatellaan usein se, miten turvallista työn tekeminen on ja miten paljon ihminen pystyy vaikuttamaan työnsä kulkuun. Mutta pitäisikö myös työsuhteen mielekkyys laskea laatutekijäksi?

Joillain aloilla työntekijöistä jo kamppaillaan. Pätevää ja työhönsä sitoutuvaa väkeä tuskin saadaan rekrytoitua pelkästään lupaamalla poskettoman suurta palkkaa. Mutta houkuttavatko nörttimaailmasta tutut limsa-automaatit tai mainosmiesten viikon ferrari -tyyliset kannustimet oman arvonsa tuntevaa duunaria? Milloin firmat alkavat oikeasti kilpailla työntekijöistä reiluudellaan? Työpaikkailmoituksessa taattaisiin hyvä pomo tai se, että tässä tuotantoketjussa on kaikilla osasilla puhtaat jauhot pussissa.

Teksti on Arvon 2/2012 pääkirjoitus. Arvon näköislehti löytyy täältä.