Keitä ne on ne sankarit, sellaiset sankarinaiset



Kuva osoitteesta darkhorizons.com


Kesällä Tuure Kilpeläisen konsertissa tuli armaani kanssa puheeksi, miten miehillä on jossain vaiheessa – yleensä siellä uran alkupäässä – tarve omistaa laulu lapsuutensa sankarille. Asia palasi mieleen, kun monen pikkupojan sankari Neil Armstrong menehtyi viikonloppuna.

Heikki Salo on selkein esimerkki näistä lapsuuden sankareidensa ylistäjistä (Lapsuuden sankarille, Miljoonasade 1985). Myös sankari, Juri Gagarin on helppo tunnistaa laulun sanoituksesta. Laulusta on tullut osa tietyn ikäisten suomalaisten sukupolvikokemusta, siitä on tehty pilaversio ja se on julkaistu englanniksi ja venäjäksi. Ajatus avaruuden valloittamisesta on toki kiehtova, mutta eivätkö kaikki astro- ja kosmonautit ole insinöörejä?

Hieman kryptisempiä sankaruusviittauksia löytyy Dingon ja Tuure Kilpeläisen tuotannosta. Neumann ja Tuure laulavat samasta sankarista, sillä niin Pistoolisankari (1984) kuin Vaeltava aavekin (2010) viittaavat tietysti Mustanaamioon, joka tunnetaan meillä myös ruotsinkielisellä nimellä Fantom. Mikä jo 1930-luvulla syntyneessä Mustanaamiossa kiehtoo vuosikymmenestä toiseen? Sen lisäksi, että hän asuu luolassa ja on olympiatason voimistelija, jolta löytyy sormista niin hyvän kuin pahan merkin sormukset.

Anssi Kelan lapsuuden sankari on paljon maallisempi ja henkilökohtaisempi. Hän ihailee sanoituksissaan omaa isäänsä (esimerkiksi Nummela, 2001). Sen sijaan J. Karjalaisen mukaan me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmin katsotaan (Sankarit, 1982).

Entä ketkä ovat tyttöjen sankareita?

Onhan meillä supernaisia, kuten Tarja Halonen ja Rosa Parks. Pikkutytöt tykkäävät misseistä, vähän isommat tyttörokkareista. Mutta onko heistä sankareiksi? Naisilla käyttövoimana on ennemminkin ylivoimaiseksi katsotun yksilön kadehtiminen kuin minkään valtakunnan avoin ihailu. Ilmankos Bonnie Taylorkin lauloi, että I need a hero (Holding out for a Hero, 1984).

Nyt kun olen asiaa pohtinut jonkin aikaa, keksin siihen vastauksen. Tiktakin Sankaritar-biisissähän (2005) se sanotaan selvällä suomen kielellä: pahimman vastustajani tiedän/minusta itsestäni sen löydän.

Jokaisen tytön ja naisen sisällä kasvaa oma sankaritar. Toiset löytävät sen jo nuorena, toisilla etsimiseen menee koko elämä.