Vallataan vappu vanhuksilta!
Provosoiva otsikointiyritys kertoo siitä, miten vaikeaa on olla hauska - edes kerran vuodessa. Kirjoitus on vuoden 2010 vappulehden pääkkäri.
VALLATAAN VAPPU VANHUKSILTA!
Yhtä varmasti kuin valkovuokot kukkivat äitienpäivänä toistellaan vuosi toisensa perään sitä, miten nuoriso pitäisi saada mukaan osallistumaan vapputapahtumiin niin yleisönä kuin niiden järjestämistyöhön. Jos vapputapahtuman valmisteluremmin keski-ikä on suurempi kuin kenenkään kengännumero, voi todellakin olla vaikeaa houkutella paikkakunnan toivoja paikalle.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että olisin sysäämässä syrjään vuosikausia vapputapahtumien eteen raatanutta porukkaa. Mutta jotta meillä olisi työväen vapputapahtumia vielä ensi vuosikymmenelläkin, pitäisi tilaisuuksien suunnitteluun ja toteutukseen saada tempaistua mukaan myös amislaisia, työpaikkojen nuoria tyyppejä, perheenperustajia, työttömiä. Ehkä jopa prekaarejakin.
***
Mikä saa nykynuoret liikkeelle? Julkisuus! Ei ole niin hyytävää ilmaa, ettei 300 ihmistä jonottaisi paikkakunnalla kuin paikkakunnalla erilaisiin telkkarivetoisiin laulukisoihin, joissa menestymällä (joko hyvin tai todella huonosti) saa naamansa näkyviin. Ihmisten tarve päästä otsikoihin on synnyttänyt kokonaisen epäilyttävän median lahkon, jonka polttoaineena hyväuskoisia nuoria käytetään. Aina löytyy joku, joka on valmis kauppamaan sielunsa ja silikoninsa julkisuuden alttarilla.
Olisiko siis aika perustaa ay-liikkeelle oma tv-kanava, valjastaa paikallisjärjestöjen aktiivit paparazzeiksi ja koota Metallitaloon oma big brother -tiimi, jonka selkkauksia miljoonapäinen ay-kenttä voisi päivästä toiseen seurata ja päivitellä?
Ei pitäisi.
***
Ay-liikkeen karavaani kulkee eri suuntaan kuin markkinamaailman tuulet. Nuoria sopii tavoitella vanhoin aattein ja uusin keinoin. Omasta ruodusta ei tarvitse livetä. Vaikka vapputapahtumia järjestävät pääasiassa keski-ikäiset, eivät he elä tyhjiössä. Nuoria ihmisiä löytyy kotoa, työpaikoilta, harrastusten parista tai vaikka kaupan kassajonosta. Heitä kannattaa nykäistä hihasta ja kysyä, millaiset vappukarkelot kiinnostaisivat. Ja kun juttuun on päästy, voisi seuraavaksi kysyä, kiinnostaisiko tulla tekemänä parempaa vappua meille kaikille.
Nykyisin ei edes keski-ikäinen, SAK:laiseen liittoon kuuluva duunari kulje laput silmillä.
VALLATAAN VAPPU VANHUKSILTA!
Yhtä varmasti kuin valkovuokot kukkivat äitienpäivänä toistellaan vuosi toisensa perään sitä, miten nuoriso pitäisi saada mukaan osallistumaan vapputapahtumiin niin yleisönä kuin niiden järjestämistyöhön. Jos vapputapahtuman valmisteluremmin keski-ikä on suurempi kuin kenenkään kengännumero, voi todellakin olla vaikeaa houkutella paikkakunnan toivoja paikalle.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että olisin sysäämässä syrjään vuosikausia vapputapahtumien eteen raatanutta porukkaa. Mutta jotta meillä olisi työväen vapputapahtumia vielä ensi vuosikymmenelläkin, pitäisi tilaisuuksien suunnitteluun ja toteutukseen saada tempaistua mukaan myös amislaisia, työpaikkojen nuoria tyyppejä, perheenperustajia, työttömiä. Ehkä jopa prekaarejakin.
***
Mikä saa nykynuoret liikkeelle? Julkisuus! Ei ole niin hyytävää ilmaa, ettei 300 ihmistä jonottaisi paikkakunnalla kuin paikkakunnalla erilaisiin telkkarivetoisiin laulukisoihin, joissa menestymällä (joko hyvin tai todella huonosti) saa naamansa näkyviin. Ihmisten tarve päästä otsikoihin on synnyttänyt kokonaisen epäilyttävän median lahkon, jonka polttoaineena hyväuskoisia nuoria käytetään. Aina löytyy joku, joka on valmis kauppamaan sielunsa ja silikoninsa julkisuuden alttarilla.
Olisiko siis aika perustaa ay-liikkeelle oma tv-kanava, valjastaa paikallisjärjestöjen aktiivit paparazzeiksi ja koota Metallitaloon oma big brother -tiimi, jonka selkkauksia miljoonapäinen ay-kenttä voisi päivästä toiseen seurata ja päivitellä?
Ei pitäisi.
***
Ay-liikkeen karavaani kulkee eri suuntaan kuin markkinamaailman tuulet. Nuoria sopii tavoitella vanhoin aattein ja uusin keinoin. Omasta ruodusta ei tarvitse livetä. Vaikka vapputapahtumia järjestävät pääasiassa keski-ikäiset, eivät he elä tyhjiössä. Nuoria ihmisiä löytyy kotoa, työpaikoilta, harrastusten parista tai vaikka kaupan kassajonosta. Heitä kannattaa nykäistä hihasta ja kysyä, millaiset vappukarkelot kiinnostaisivat. Ja kun juttuun on päästy, voisi seuraavaksi kysyä, kiinnostaisiko tulla tekemänä parempaa vappua meille kaikille.
Nykyisin ei edes keski-ikäinen, SAK:laiseen liittoon kuuluva duunari kulje laput silmillä.
Kommentit