Mikä palkkapussissa painaa?
Tämä tositarina on julkaistu Arvossa 1/2010. Kun luin otsikon nyt vuotta myöhemmin, en heti muistanut, miksi olen noin tylsästä aiheesta kirjoittanut. Mutta eihän se tylsä ollutkaan.
MIKÄ PALKKAPUSSISSA PAINAA?
Tavattiin pitkästä aikaa hääjuhlissa vanhojen kavereiden kanssa. Kyselimme toistemme kuulumisia, ja tietysti puhe eksyi työntekoon. Kaveri, joka istui oikealla puolellani, huokasi, että hänen palkkansa on vain 2 500 euroa, vaikka hänellä on ylempi korkeakoulututkinto. Kaveri vasemmalla puolellani tuumasi, että hän tekee samaa työtä samalla palkalla, ja on ihan tyytyväinen. Tällä jälkimmäisellä onkin amk-tutkinto.
Saman työn lisäksi kavereitani yhdistää se, että kumpikin on opiskellut aikuisiällä nk. kutsumusammattiin. Vaikea sanoa, miten paljon heidän osaamisensa kyseisessä työssä poikkeaa toisistaan. Kumpikin on taatusti opiskeluaikanaan kahlannut läpi suuren määrän tenttikirjoja ja kirjoittanut ranne kipeänä esseitä.
***
En tietenkään väheksy koulutuksen merkitystä – etenkään nyt, kun työelämässä on edelleen 300 000 duunaria vailla ammatillista tutkintoa. Mutta väheksyn ja vastustan ja maahan poljen ehdottomasti sen luulon, että akateemisen loppututkinnon suorittamalla olisi automaattisesti ansainnut hyväpalkkaisen työn.
Eikö ammatinvalinnan ensisijainen kriteeri pitäisi olla mielenkiintoinen työ, jossa pääsee tekemään sitä, missä on hyvä? Vai olenko liian idealisti aikana, jolloin nuoria valmistuu suoraan kortistoon kaikilta koulutusasteilta ja työuran loppupäässä ihmiset paiskataan kilometritehtaalle juuri ennen eläkevuosia?
***
Onneksi ammattiopetuksen suosio ja sitä myötä arvostus on noussut viime vuosina. Palkoissa se tuskin näkyy vielä vuosikymmeniin.
Sille palkkaansa tyytymättömälle häävieraalle totesin, että palkkauksesi on varmaan ammattiliittosi neuvotteleman tessin mukainen.
MIKÄ PALKKAPUSSISSA PAINAA?
Tavattiin pitkästä aikaa hääjuhlissa vanhojen kavereiden kanssa. Kyselimme toistemme kuulumisia, ja tietysti puhe eksyi työntekoon. Kaveri, joka istui oikealla puolellani, huokasi, että hänen palkkansa on vain 2 500 euroa, vaikka hänellä on ylempi korkeakoulututkinto. Kaveri vasemmalla puolellani tuumasi, että hän tekee samaa työtä samalla palkalla, ja on ihan tyytyväinen. Tällä jälkimmäisellä onkin amk-tutkinto.
Saman työn lisäksi kavereitani yhdistää se, että kumpikin on opiskellut aikuisiällä nk. kutsumusammattiin. Vaikea sanoa, miten paljon heidän osaamisensa kyseisessä työssä poikkeaa toisistaan. Kumpikin on taatusti opiskeluaikanaan kahlannut läpi suuren määrän tenttikirjoja ja kirjoittanut ranne kipeänä esseitä.
***
En tietenkään väheksy koulutuksen merkitystä – etenkään nyt, kun työelämässä on edelleen 300 000 duunaria vailla ammatillista tutkintoa. Mutta väheksyn ja vastustan ja maahan poljen ehdottomasti sen luulon, että akateemisen loppututkinnon suorittamalla olisi automaattisesti ansainnut hyväpalkkaisen työn.
Eikö ammatinvalinnan ensisijainen kriteeri pitäisi olla mielenkiintoinen työ, jossa pääsee tekemään sitä, missä on hyvä? Vai olenko liian idealisti aikana, jolloin nuoria valmistuu suoraan kortistoon kaikilta koulutusasteilta ja työuran loppupäässä ihmiset paiskataan kilometritehtaalle juuri ennen eläkevuosia?
***
Onneksi ammattiopetuksen suosio ja sitä myötä arvostus on noussut viime vuosina. Palkoissa se tuskin näkyy vielä vuosikymmeniin.
Sille palkkaansa tyytymättömälle häävieraalle totesin, että palkkauksesi on varmaan ammattiliittosi neuvotteleman tessin mukainen.
Kommentit