Onks se jotain ulkkarihommia?

Liikaa ajatuksia, liian vähän tilaa jäsennellä niitä. Peruskysymysten äärellä oltiin helmikuussa 2011.

ONKS SE JOTAIN ULKKARIHOMMIA?
Viime vuoden lopulla kaivettiin suomalaisessa ammattiyhdistysliikkeessä käytäntöön yksi sen perusarvoista, solidaarisuus. Kun Suomen lentoemäntä- ja stuerttiyhdistys SLSY:n omat työtaistelutoimet eivät jouduttaneet työehtosopimusneuvotteluita toivotulla tavalla, astuivat toiset liitot SLSY:n rinnalle. Akt:läiset jättivät koneet tankkaamatta ja iau:laiset matkatavarat käsittelemättä.

Ammattiyhdistysliikkeen voima perustuu joukkovoimaan, jota ei synny ilman keskinäistä solidaarisuutta. Monien ihmisten mielissä solidaarisuus on edelleen jotain epämääräistä, kaukaisiin maihin kohdistuvaa hyväntekeväisyyshöttöä. Olisi aika päivittää sen merkitys sana- ja toimintavarastoihimme.

Työpaikoilla tarvitaan työntekijöiden keskinäistä solidaarisuutta. Muut kuin perinteisessä vakituisessa työsuhteessa olevat jäävät helposti työyhteisön ulkopuolelle, eikä puolustajia löydy ongelmatilanteissa. Kaikista pahin tilanne syntyy, jos eri työntekijäryhmät käyvät kisaamaan keskenään. Eri järjestäytymisala, pohjakoulutus, työpiste tai työtehtävät ei muuta työnantajan ja -tekijän välistä perusasetelmaa miksikään.

***

Solidaarisuutta tarvitaan myös neuvottelupöytiin, vaikka tupo-talk onkin kielletty Etelärannan työnantajalinnakkeissa. Lauri Lylyltä kysyttiin SAK:n valtuustossa, miksei SAK ole asettanut palkkapoijua, eli minimipalkkatavoitetta vastaiskuksi työnantajapuolen tylylle palkka-ankkurille. Lyly vastasi kysymällä, mitä liitot olisivat valmiita tekemään, jos joku ala ei tuohon tavoitetasoon yltäisi. Hän myös muistutti, että tämä on yksi ay-liikkeen ydinkysymyksiä.

Kuinka paljon sinulta löytyisi solidaarisuutta lakkoilla muiden alojen palkankorotusten tai työolojen heikentämisyritysten torppaamisen puolesta?

Kommentit

Suositut tekstit