Mitä tehdä käytetyllä päätoimittajalla?

Demokaraatti-lehden päätoimittajan työvelvoitteen katkaiseminen oli eilinen yllätysuutinen, vaikka ei Juha Peltonen ensimmäinen puolueen pää-äänenkannattajan kapteeni ole, joka saa lähteä ennen eläkeikää. Mediamaailmaan liittyvät käänteet ovat kiinnostavia, Demari on vielä erityisasemassa yhteiskunnallisen roolinsa vuoksi sekä siksi, että se on entinen työnantajani. Ja ainahan päätoimittajaa päätoimittaja-uutiset kiinnostavat.

Puoluelehden päätoimittajan pitää olla mulkku pärjätäkseen. Alatyylinen ilmaus ei viittaa sukupuoleen, oman tiensä kulkijoita löytyy molemmista kromosomiryhmistä. Liian kiltti tai tuuliviiri ei viihdy tuulisella pallilla, johon oman virtauksensa tuovat niin poliittiset, yhteiskunnalliset kuin taloudellisetkin paineet. On oltava hoksnokkaa ja pokkaa, mutta myös selkärankaa ja sitä usein mainittua paksua nahkaa. Ennen kaikkea on tunnettava oikeat ihmiset. Siis tunnettava, ei niiden kanssa kaveri tarvitse olla. Mutta kavereitakin pitää löytyi oikeista joukoista. Toimittajataustasta on hyötyä.

Juha Peltonen oli hyvä päätoimittaja sosialidemokraattien lehdelle. En tunne Peltosta hyvin, mutta sen verran kuitenkin, että väitän häneltä löytyvän kaikki toimeen tarvittavat elementit. Toisin kuin voisi kuvitella, en ole tutustunut häneen työni kautta – SAK ja puoluelehti eivät ole niin läheiset. Yhteytemme ei myöskään ole yhteinen kunnallisjärjestö, vaikka sellainenkin linkki on.

Mutta miksi Juha Peltosen päätoimittajuus päätettiin päättää? En tiedä. Saatan aavistaa, ketkä tietävät. Arvaukseni on, että Peltonen sai lähteä, koska häntä ei enää pidetty sopivana tyyppinä työhönsä. Yhtälailla lähtöpassit tänä keväänä sai kokoomuksen Nykyaika-lehden ja -verkkosaitin päätoimittaja Tapani Mäkinen. (Koska tämä on minun blogini, kerron, että tunnen hänetkin.)

Puoluelehden päätoimittajaksi ei pitäisi palkata liian nuorta ihmistä; kun lähtö kuitenkin jossain vaiheessa tulee, on vaikeaa, lähes mahdotonta keksiä kunniallista jatkoa työuralle.

Ennen kuin kukaan edes ehtii ajatella kysyvänsä: Ei, en aio hakea paikkaa edes sitten vanhempana.