Hei älkää viitsikö

Jopa on kova kohu ja hälinä noussut entisen Kata Kärkkäisen, mikä-hänen-nimensä-nykyisin-onkaan ympärille. Julkkis antaa nimensä ja (vaseti meikatun) naamansa kampanjan käyttöön, ja ensimmäisen julkaistun ilmoituksen jälkeen alkaa älämölö: Ei, minua ei saa saa sotkea tähän kampanjaan.

Ettei vain olisi koko kampanjan ideana, että joku julkkis ”suuttuu” joistain kampanjointiin liittyvistä ”väärinkäsityksistä” ja tällä tavoin saadaan julkisuus maksimoitua? Iltapäivälehtien kansiin kun ei rahalla pääse.

Huomasin ilmoituksen itsekin, kun se ilmestyi. Mietin sekunnin verran, että hetkonen, onko Katalla tällainen menneisyys. Mutta kun olin lukenut tekstin kokonaan, ei sekaantumisen vaaraa ollut. Ilmeisesti myös FB-kaverini ja Twitter-seurattavani ovat sisälukutaitoisia, sillä jos joku oikeasti olisi kuvitellut, että Kata Kärkkäinen paljastaa luurankoja kaapistaan, olisi asiaa päivitelty sosiaalisessa mediassa heti aamusta alkaen. Päivittely alkoi vasta, kun syyttelyt harhaan johtamisesta pullahtivat ilmoille.

Kuinka pitkälle mainostajat voivat mennä ihmisen hämäämisessä? Miten härskejä esimerkkejä pitää nousta päivänvaloon ennen kuin ihmiset oppivat? Vai haluavatko ihmiset edes oppia, sehän edellyttäisi ajattelua omilla aivoilla?

On ihmisen oma häpeä, jos ei jaksa keskittyä mainostekstiin sen vertaa, että ymmärtäisi sen oikein. Mutta ongelma on kansakunnan kokoinen, jos näitä helposti huijattavia, omaa laiskuuttaan linssiin viilattavia alkaa olla joka kymmenes, joka seitsemäs… vaikka jonkun puolueen kannattajakunnan kokoinen joukko.

Sitä paitsi Kata näytti tosi kauniilta ilmoituksen kuvassa, vaikka hänet olikin leikkisästi meikattu pahoinpidellyn näköiseksi. Se oli minusta paljon ällöttävämpi efekti kuin tämä nyt kohun mittasuhteet saanut väärinkäsitys.