Nenäpäivä by Sanni

Kaikki, jotka minut tuntevat, tietävät kriittisen suhtautumiseni iloisiin hyväntekeväisyystempauksiin ja ylikansallisiin järjestöihin, joiden vetonauloiksi milloin kukakin julkimo hyvää hyvyyttään tarjoutuu. Nenäpäivässä yhdistyvät kaikki halveksimani elementit.

Ihme on kuitenkin tapahtunut, sillä olen hieman korjannut kurssia, eli tässä tapauksessa asennoitumistani Nenäpäivään.

Kansalaisilta kerätään yleensä tukea katastrofien kurjistuttamiin kohteisiin näyttämällä kuvia ja filminpätkiä pallomahaisista lapsista, joilla pyörii kärpäsiä silmissä. Kukkaro aukeaa, koska söpöjen lasten hätä sulattaa sydämemme. Toinen lähestymistapa on ollut korostaa keräysjärjestöjen erinomaisuutta. Todistusaineistona ei ole käytetty läpinäkyviä tilitietoja tai maailmankartalle merkittyjä järjestöjen valloituksia, vaan sitä, kuka julkkis on onnistuttu valjastamaan minkäkin järjestön äänitorveksi.

Mihin kohteisiin Nenäpäivä kerää rahaa? Ei hajuakaan.

Siinä piilee Nenäpäivän nerokkuus. Ei ole väliä, minne keräyskohteena olevat avustusjärjestöt rahansa osoittavat. Nenäpäivä nostaa lahjoittajan hyväntekeväisyysprosessin ykkösrooliin. Minä olen mukana, minun toiminnallani on merkitys. Nenäpäivänä näkyvästi hulluttelu tai kavereiden haastaminen tarjoaa yksilölle paljon merkittävämmän toimijan rooliin kuin lipun ostaminen massakonserttiin tai lahjoituksen tekeminen maksullisen puhelinnumeron kautta.

Todistusaineistoina kunkin panoksesta yhteiseen säkkiin voi kantaa kastimerk- eikun siis pellenenää.

Ehdottaisin, että tapahtuman nimi muutettaisiin Napapäiväksi – oman navan ympärillähän siinä pyöritään ja pelleillään. Miten laaja tuotevalikoima tapahtuman ympärille voisikaan kehitellä: napapaitoja, -koruja, -nöyhtää, -jäätiköitä…

Vaikka Napapäivä jäisikin suunnitelman asteelle, toivon itse kullekin kykyä ajatella asioita erilailla, Nenäpäivän tyyliin. Konstihan ei sinänsä ole uusi, se on vain vaikea viedä käytäntöön. Luulen, että kyseenalaistaminen ja väärinpäin ajattelu vakiintuvat työtapoina vasta oman henkilökohtaisen oivalluksen – eli oman navan – kautta.