Arpa on heitetty

Tällä kertaa nopan viskely näyttää kannattaneen, olen lähdössä ensi keväänä asiantuntijavaihtoon palkansaajakeskusjärjestöjen yhteisen FinUnionsin toimistoon Brysseliin.

Aikoinaan interrailkortilla Euroopassa matkustaessa turvallisuuden tunteeni täyttyi vasta, kun oli tiedossa, mihin päänsä illalla kallistaa. 20 vuotta ei ole muuttanut tarpeita miksikään. Kodikas vuokrakämppä ihanalta asuinalueelta hyvien kulkuyhteyksien päässä liitojen talosta on hakusessa. Asunnossa tulee tietenkin toimia langattomat yhteydet, veden pitää kulkea sisään ja ulos, ja olisi tosi mukavaa, jos siellä ei olisi liian kylmä tai kuuma. Tai hulluja naapureita. Painajaiseni on kolkko kerhohuoneen näköinen kämppä slummissa, jossa iltasella liikkuminen ei ole viisasta ja verhot eivät riitä suojaamaan yksityisyyttä.

Yksin vieraassa ympäristössä – vaikka kotimaassakin – saattaa iskeä vierauden tunne, yksinäisyys. Silloin on hyvä, jos apu löytyy läppärin avaamalla. Luojalle (tai Zuckerbergille) kiitos sosiaalisen median!

Asumisen jälkeen seuraavaksi suuremmat huolet ovat lasten ja kissojen selviäminen. Tai minun selviämiseni ilman heitä. Koti jää tyhjilleen ja auto käyttämättä. Millainen on Brysselin joukkoliikenne? Entä terveydenhuolto? Olisiko sittenkin pitänyt panostaa vähän enemmän ranskan opiskeluun? Kannattaako siellä Villeroy jne tehtaanmyymälässä oikeasti käydä?

Hassua, että pienin murhe Brysselin reissussa on varsinainen työ. Toki olen jo puntaroinut, miten pystyn hoitamaan normityöni vieraalla maalla kaukana. Pystyisikö osan töistä delegoimaan jollekulle muulle?

Pitäisihän siellä toimistolla ehtiä jotain asiantuntijavaihtoon kuuluvia töitäkin ehtiä tehdä.