Tahdon ääneni takaisin

Olen jakanut säästelleen äänestysvinkkejä sosiaalisessa mediassa. Uskon, että valtaosa tutuistani äänestää joka tapauksessa – ja todennäköisesti vielä oikein. Sitä paitsi en usko, että minun somepresenssini olisi niin painava, että järin moni sen takia vaihtaisi mielipidettään.

Äänestäisitkö Sinä, koska Sanni käskee?

Olin itse pitkästä aikaa ehdokasvalinnan edessä. Uusi vaalipiiri ja uudet ehdokkaat. Olisi ihan oman kirjoitelman paikka miettiä, onko hyvä vai huono asia, kun joutuu luopumaan omasta tutusta ehdokkaastaan ja etsimään uuden. Mutta en mene siihen nyt, koska on kiinnostavampaa spekuloida, miten ehdokkaani valitsin – ja miksi se nyt kaduttaa.

Opiskelevalle nuorisolle ei annettu viime vuosituhannella mahdollisuutta valita hiippakuntaansa asuinpaikan mukaan, joten ennakkoäänestys oli ainoa vaihtoehto suorittaa kansalaisoikeutensa, jos opiskeli Torniossa ja oli kirjoilla Lappeenrannassa. Koska ennakkoäänestyskuorien liimaamiseen tuhlaamani kuola maistuu edelleen suussani, olen opiskeluvuosien jälkeen suosinut varsinaista äänestyspäivää. Nytkin olisin kernaasti säästänyt suoritukseni The Päivään, mutta koska olen viikonlopun toisaalla, katsoin paremmaksi äänestää varmuuden vuoksi ennakkoon. Kerranko sitä juoksee hirvi auton eteen tai voittaa äkkilähdön Coloradoon.

Itse äänestystapahtuma sujui vauhdikkaasti osana iltalenkkiä. Toiseksi viimeisenä ennakkopäivänä oli yllättävän pitkät jonot. Yritin vaalikopin hämärissä tiirailla ilman prillejä, että mikä hitto se ehdokkaani numero olikaan. Kyllä, olin katsonut sen etukäteen, ja kyllä, muistin sen vähän väärin. Ainahan se pitää tarkistaa varmuuden vuoksi. Heikko valo yhdistettynä ikänäköön aiheutti hetkellisesti paniikin, ettei täällä olekaan tarjolla koko ehdokasta.

Kirjoitinko siis kuponkiin väärän numeron?

Kirjoitin äänestyslappuun juuri sen ehdokkaan numeron, johon olin koko kevään mittaisessa pohdinnassani päätynyt. Mutta yhtäkkiä kaiken vaalikarnevaalin keskellä tajusin, että en ollut valintaa tehdessäni ajatellut itseäni tai perhettäni. Olen ehkä ainoa Suomen kansalainen, joka on äänestänyt epäitsekkäästi.

Teen nyt siis vaalitunnustuksen: Annoin työ-minäni valita ehdokkaan. Pussinsuu oli lähempänä kuin omani. Sijoitun kyselytutkimuksissa pääasiassa eri pylväisiin kuin ne, joiden hyvinvointi edellä annoin ainokaisen ääneni. Jaloa, mutta tyhmää?

Varsinaista arvoristiriitaa tai puolueloikkaa ei olisi tapahtunut, vaikka olisin mennyt oma napa edellä. Mutta oliko (mutkan kautta) kyse äänen ostosta, kun äänestin palkollisena, en vapaana kansalaisena?

Haluanko siis ääneni takaisin omaan käyttööni? Uskon, että liikkeellä on monia muitakin, joiden tarkoitusperät ehdokasta valitessa ovat vähintäänkin oudot. Mutta ovatko ne väärät? Voiko äänestää väärin? Jos äänestää protestina Aku Ankkaa, vitsinä hassun mainoksen tehnyttä tai säälistä naapurin kuntapoliitikkoa?

Olen ylpeä, että tulin syväpohdiskelleeksi omia vaikuttimiani. Jos olisin ajatellut asiaa vähän aikaisemmin tai jos olisin säästellyt ääntäni varsinaiseen äänestyspäivään, olisi valintani voinut olla toinen. Mutta olisiko se ollut sen oikeampi? Mietiskelen sitä seuraavat neljä vuotta.