Ai ettei nuoria kiinnosta politiikka?

Muutaman tunnin vaalitorilla seisoskelun perusteella voin väittää, että politiikka kiinnostaa nuorta kansanosaa. Parikymppiset jututtivat paikalla olleita ehdokkaita hartaasti, ja jaossa olleita esitteitä luettiin, eikä vain otettu kohteliaisuudesta mukaan.

Miksi meillä sitten on sitkeä käsitys, ettei yhteiskunnallinen päätöksenteko kiinnosta nuoria? Omien keittiöpsykologisten havaintojeni perusteella väitän, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Aikuisväestö dissaa sukupolvi toisensa perään nuorempia, koska nämä eivät toimi ja ajattele, kuten vanhempansa. Kuulun itse paljon parjattuun pullamössösukupolveen, mutta niin vaan on leivän syrjässä pysytty kiinni, lapsia laitettu ja keskiluokkaistuttu.

Yksi varteenotettava havainto on, että nuoret ovat ihmisiä siinä missä me vähän rapistuneemmatkin. Vaikka nuoret tarkastelevat asioita omasta näkökulmastaan, ihan samalla tavoin heitä koskettavat asuminen, terveydenhoito ja liikenneverkon ylläpito. Kukin sukupolvi haluaa keksiä pyörän uudelleen, mutta mikäpä siinä, jos sitä kautta löytyy motivaatio järjestötyöhön tai muuhun yleishyödylliseen osallistumiseen.

Keitä ne nuoret edes ovat? Alle 25-vuotiaita, sanoo työvoimahallinto, alle 28-vuotiaita, nokittavat nuorisojärjestöjen tukihanat. 19-vuotiaan näkökulmasta 23-vuotias on jo ikäloppu. Ikä on vain numeroita, toistelemme me keski-sellaiset. Aikaisemmin kaivattiin kadotettua lapsuutta, nykyisin hämärtyvät nuoruuden ja aikuisuuden rajaviivat. Omaan kotiin muuttaminen ja perheen perustaminen olisivat selkeitä aikuisuuden merkkejä. Mutta miten muutat ja aikuistut, kun finanssikriisit ja taantumat ovat syöneet mahdollisuuden työllistymiseen ja sitä myötä avaimet itsenäisyyteen? Eteneekö pätkätyösukupolvi-Y harjoituspaikasta toiseen aina eläkeikään saakka?

Olen minä sentään vähän huolissani kasvavasta sukupolvesta. Nuorten kannattaisi oman etunsa nimissä opetella lukemaan lehtiä. Jos ei halua perinteisen paperilehden kolahtavan eteisen matolle aamuöisin, on uutisten hankintaan käytettävissä vanhanaikaisia aparaatteja, kuten radio ja telkkari. Internetin ihmeellisessä maailmassa voi tilata uutissyötteen muutamalta asialliselta uutissivustolta. Sosiaalinen media on nykyisin vastaus kaikkeen, mutta tässä tapauksessa se tuottaa vain enemmän ongelmia, kun kuka tahansa pystyy syöttämään someaalloille mitä tahansa tietoa. Ei ihme, että itsensä kuvaamisesta on tullut nykyään niin suosittua – siten ainakin pystyy lähes aukottomasti todistamaan, että tapasi oikeasti valtiovarainministerin, söi hainevää tai kävi Kiirunassa.