Lasinen lahjavuori

Huomio sukulaiset, ystävät, toverit, nyt seuraa juonipaljastus: Aion hankkia kaikki tulevan joulun joululahjat paikallisina lähituotteina täältä Etelä-Karjalasta! Voi olla, ettei ihan vetyä ja atomia pukkaa, mutta jotain sinne päin kumminkin.

Mutta mikä lasketaan lähituotteeksi? Pitääkö ryijyn olla lähimummon omin pikku kätösin kasaan hakkaama, vai riittääkö, että design on hänen ja varsinainen työ on tehty vähän kauempana? Onneksi Lappeenrannassa sijaitsee Chymos, eli – hups – Fazer, joka pusertaa kasaan yötäpäivää kotimaisia perinnemakeisia. Saa koko suku suut makiaksi!

Jos päättäisin Rajamäessä keskittyä lähituotteisiin, tulisi lahjavuorestani lasinen. Altian tehdas on kotikyläni sielu ja sydän, tai ainakin se on suurin työllistäjämme ja sitä on kiittäminen mm. kirkosta ja uimahallista. Altian tiiliseinien suojissa valmistetaan maamme kuuluisinta alkoholijuomaa, Koskenkorvaa. Mikäli mediaan on uskominen, ei kukaan muu enää suosi suomalaista edes alkoholijuomissa. Tai saatetaan Koskisen korvalääkettä edelleen ostaa ja nauttia, mutta hankinnat tehdään Suomen rajojen ulkopuolella, tax freen verran halvemmalla.

Tappion ihmisten säästäväisyydestä kärsii valtio. Hei, valtiohan olemme me!

Myös porvoolaisten on syytä surra oman lähituotteensa menekin heikkoutta. En puhu lakritsista, vaan ihan toisesta mustasta jalosteesta. Täällä rajan pinnassa asustellessa ei voi olla huomaamatta, että autojen menovesi haetaan mieluummin Venäjältä kuin lähihuoltamolta. Ei siis ihme, ettei Lappeenrannasta meinannut löytyä bensa-asemaa, kun Pökötti alkoi huutaa ilmanpaineita. Miksi bensayrittäjät tarjoaisivat ilmakompressoreita sellaisten ohikulkijoiden käyttöön, jotka kantavat roposensa rajan taa? Minullekaan ei tarvitsisi ilmaista ilmaa antaa, sillä olen jo vuosia kohdistanut polttoainehankintani Rajamäen Shellille, jotta ihan kaikki palvelut eivät karkaisi kylästä.

Bensan hinnalla ei ole niin väliä, sillä otan aina tankin täyteen.