Syökää kuormasta

Kansanperinteeseen kuuluvalla kiellolla ”kuormasta ei syödä” viitataan varsinaisten käsin kosketeltavien ja esim. myynnissä tai kuljetuksessa olevien artikkelien käyttöön oton lisäksi työn tai harrasteiden kautta kosketuksissa oleviin ihmisiin sekaantumista. Eli ei suhteita asiakkaisiin tai vaikka järjestötovereihin.

Kuinka typerä sääntö se onkaan!

Miten paljon helpommalla olisin esimerkiksi opiskelijajärjestöaikoinani päässyt, jos olisin reilusti tarttunut kaikkiin vastakkaisen sukupuolen (tai vaikka saman) tekemiin tarjouksiin sen sijaan, että vetosin typeriin kansanperinteisiin ja moraalisääntöihin. Tai en tietenkään olisi tarttunut niihin kaikkiin, vaan tarkan harkinnan ja hiljaisen tiedonsiirron kautta olisin suorittanut luontaista valikointia ja löytänyt sen oikean, miehen ihanan ja tehnyt hänelle tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä.

Sen jälkeen olisin valunut iloisin mielin pääkaupunkiseudulle erilaisiin järjestörientoihin harvasen viikonloppu, koska siellä olisi ollut oma kultamussu odottamassa. Tuhat kilometriä sinne tai tänne! Järjestötyöhön olisi tullut uutta säkenöintiä ja virikkeellisyyttä, kun aina välillä olisi voinut vähän pussailla.

Kaupan päälle olisin saanut yhteisen nuoruuden ja tuttavapiirin sen tyypin kanssa, jonka rinnalla nitisytän kiikkustuolia sitten kun muuta tekemistä ei enää ole. Aktiivivuotemme olisimme käyttäneet yhteisten intressien parissa – niitähän meillä väkisinkin olisi. Lapsistamme olisi tullut pikkuaktiiveja. Vastakohdat saattavat täydentää toisiaan, mutta samiksilla on paljon mukavampaa.

Ja jos valinta olisi mennyt pieleen, olisin haukannut lastista uudelleen.

Vaan valitsin ennemmin kaidan tien, ja sitä kautta vietin nk. ruuhkavuosia jo parikymppisenä, kun elämä piti jakaa opiskelun, seurustelun ja luottamustehtävien kesken. Kauhea stressi jo niin nuorena! Viisi vuotta jaoin elämääni eri kaupunkien ja ihmisten kesken, vaikka helpompikin tie olisi ollut.

Etenkin kun siinä lopun kaiken kävi niin, että valitsin siippani sieltä opiskelijajärjestöstä – tosin vasta siinä vaiheessa kun opintolaina oli maksettu, opit unohdettu ja aktiivisuus hautautunut vaippavuoren alle.