Karjalainen kuherruskuukausi

Huippulaadukas kännykameraotos Myllysaaren uimalasta.

Tiedättehän, millaista on olla kuherruskuukaudella. Toisesta osapuolesta näkee vain ne parhaat, hunajaisimmat puolet. Ympäröivä maailma on koristeltu hopeareunuksin, eikä myrskyille ja mylväyksille ole sijaa. Kuherruskuukautta voi viettää toisen ihmisen kanssa, mutta samansuuntaisia piirteitä on havaittavissa, kun tutustuttavana on uusi työ tai uusi kaupunki.

Minä olen honeymoonilla Lappeenrannan kanssa!

Pienellä, viehättävällä, eläväisellä karjalaiskaupungilla on aina ollut pieni paikka jossain sieluni syvyyksissä, mutta nyt kun muutin sinne osa-aikaisesti työn perässä, räjähtivät kaikki vanhat tunteet valloilleen. Eivätkä ne ole vain vanhoja tunteita. Olen nyt monin tavoin eri ihminen kuin parikymmentä vuotta sitten, jolloin lähdin kotikaupungistani kohti suurta maailmaa.

Ei ole kaupunkikaan sama. Vanhoja rakennuksia on purettu uusien tieltä, yksisuuntaisia katuja on vaihdettu kaksisuuntaisiksi, autoteitä kävelykaduiksi. Uusia asuinalueita on noussut yllättäviin paikkoihin. Kaikki vielä hengissä olevat kaupat ja ravintolat ovat vaihtaneet paikkaa moneen kertaan. Kaupunkiliikenteen bussien numerointiakin ovat menneet muuttamaan niin, että näen painajaisia, miten en löydä määränpäähäni.

Myös lappeenrantalaiset ovat muuttuneet. Monet minun ikäiseni ovat lähteneet, uusia on tullut tilalle opiskeluiden, töiden tai rakkauden perässä. Luokkakavereideni vanhemmat ovat vanhenneet ja jääneet eläkkeelle. Kemikalioliikkeen myyjänä ja bussinkuljettajana on uudet kasvot. Jostain kannonnokasta on cityelämää saapunut elävöittämään nuoria ihmisiä, jotka järjestävät kulttuuritapahtumia ja perustavat trendikahviloita.

Kahdessakymmenessä vuodessa muuttuu myös luonto. En meinannut löytää vanhaa, tuttua uimarantaa, koska kulku sinne oli pahasti pusikoitunut. Kaupungin ylpeydestä, jyhkeistä jalopuista, on tullut entistäkin jyhkeämpiä, osan on laho vienyt mennessään. Loppukesän auringossa puiden lehvistön suojissa on viileää, mutta myös tahmeaa. Joku väitti, että leppäkertut lypsävät kirvoja.

Vanha varuskuntakaupunki on myös yllättänyt uudisasukkaansa. Vaikka olen kuvitellut nuoruusvuosina kolunneeni joka puskan ja pöheikön, joita kaupungilla on tarjota, olen parin viikon aikana löytänyt ihka uusia paikkoja; hölkkäsin epähuomiossa ortodoksihautausmaan läpi ja asuntoani lähellä olevan pururadan varrelta löytyi kelpo uimapaikka.

Woody Allen on kunnostautunut tekemällä rakkauselokuvia, joissa merkittävää roolia näyttelee tapahtumapaikkana oleva kaupunki. Aikaisemmin se oli aina New York, tällä vuosituhannella hän on kolunnut Barcelonan, Pariisin, Rooman… Seuraavaksi voisi vuorossa olla Lappeenranta.