Elämäni paras vappu

Elämäni paras vappu ennen tätä oli vuonna 2005. Silloin guuglettamalla netissä sanan ”vappu” sai minun kuvani. SAK julkaisi sinä vappuna satavuotisen historiansa ensimmäisen vappulehden, ja minusta tuli vapun synonyymi, koska olin sen lehden päätoimittaja. Huomasin suureksi ilokseni ja ihmeekseni olevani maamme vapputietämyksen ylin asiantuntija.

2000-luvun taitteessa oli SAK:ssa alettu huolestua työväen vapputapahtumien elinvoimaisuudesta. Niin vapputapahtumien järjestäjät kuin yleisökin alkoivat ukottua ja akoittua. Vuosi toisensa perään tippui muutama vapputapahtuma listoilta pois, koska järjestäjiä ei ollut tai järjestäjätahot riitelivät tapahtumansa hengiltä.

Vappu kuitenkin on niitä harvoja puhtaasti positiivisia asioita, joita työväenliikkeeseen liittyy. Haudoilla käynnit, marssi ja torvisoitto yhdistivät ihmiset edes kerran vuodessa.

Syntyi perinteinen härmäläinen tarttis teherä jotain -tilanne. Aloitimme Hakaniemestä käsin vapputilaisuuksien tekohengittämisen. SAK:n paikallisjärjestöaktiveja koulutettiin kohderyhmäajatteluun, varainhankintaan ja moneen muuhun tapahtuman järjestämisen kannalta olennaiseen.

Kun hankkeelle saatiin vähän rahaa, teetettiin tapahtumiin muutakin jakotavaraa ja somisteita kuin perinteiset ilmapallot. Ja se vappulehtikin perustettiin.

Ensimmäisessä Vappu-Arvossa kerrottiin vappumarssin historiasta, annettiin vinkkejä vappuheilan hankintaan ja haastateltiin vappuna työskenteleviä duunareita. Uusi koti-maakuntani oli hyvin läsnä debyyttinumerossa; lehden sivuille pääsivät tamperelaisnuorten pystyyn panema vappujuhla ja toijalalainen metallimies Aki Moisio. Suosituin juttu taisi olla Lauri Ihalainen -paperinukke.

Lehti sai asiaankuuluvasti ihmiset takajaloilleen. Yksi SAK:n paikallisjärjestöistä jätti lehden jakamatta, koska siinä haastateltiin Ben Zyskowiczia. Teekkarit pillastuivat pääkirjoituksesta.

Noin viiden vuoden punnertamisen jälkeen rahahanat suljettiin, ja uudistusintokin lerpahti. Sen takia oli kiva käydä vakoilemassa Toijalassa, miltä vappu näyttää ja tuntuu vuonna 2015. Kyllä siellä aatteelle tuoksahti. Liput hulmusivat uljaasti kevättuulessa, ja torvisoittokunta viimeisteli tunteen Työväen Tapahtumasta.

Internetissä ei ole asiat ihan niin hyvin. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin ”vappu”-sanan guuglettamalla saa vain 20 erilaista kuvaa Vappu Pimiästä.