Suuren aarteen soturit
Se oli poikkeuksellisen lämmin syksy. Yöt olivat pitkään
lempeitä. Sade antoi joskus kuulua itsestään varovaisesti, kuin muistuttaen,
mikä vuodenaika on. Suuren, yhteisen asian oli aika syntyä. Pitkien, välillä
tuskaistenkin valmisteluiden jälkeen tarkoin valikoitu joukko otti tehtävän
vastaan – ihan kuin sormuksen ritarit isossa kirjassa. Kuten tarinassakin he
olivat keskenään eri rotua. Oli niitä, joille journalismin jalot hyveet olivat
kaikki kaikessa. Heidän miekkansa oli näppäimistön muotoinen. Toiset olivat
tottuneet taistelemaan Etelärannan lohikäärmeitä vastaan voimia säästelemättä ja
keinoja kaihtamatta.
He lähtivät matkaan sopuisasti, koska missio oli tärkeä;
tehdä maailman parasta nuorten duunarien lehteä.
Millaisen seikkailun he kokivatkaan! Yksikään vuori ei ollut
liian korkea valloitettavaksi, suonsilmät ja okaruusuryteiköt eivät heitä
säikäyttäneet. Ideat toteutettiin rohkeasti, varmasti ja taidolla. Kulkemisen
ei annettu muuttua rämpimiseksi, eivätkä tuskaisimmatkaan tuulet kuivattaneet
intoa. Yhteinen timantti, Arvo-lehti pidettiin kiinnostavana, tuoreena ja
raikkaana. Kiitosta tulvi ovista ja ikkunoista. Kaikki kilpailut, joihin
osallistuttiin, voitettiin.
Moni kuitenkin sortui elon tiellä. Yllättäen isot väsyivät ennemmin
kuin pienet ja sitkeät. Ehkä siksi Tolkienkin valitsi vastuutehtäviin juurevia
hobitteja.
Nyt on siis aika heittää sormus Mordoriin, eikun – hups – Arvo
historian syövereihin. Käsissäsi on maailmankaikkeuden viimeinen paperinen Arvo.
Tämän kivi–paperi–sakset -kamppailun voittivat bitit. SAK Nuorten yhteydenpito
jatkuu omalla Facebook-sivulla. Sivulla on vajaat 700 tykkääjää tällä hetkellä.
Käy klikkaamassa luku paremmaksi, jotta tiedät jatkossakin, missä prinsessat ja
lohikäärmeet kohtaavat.
Minä luovun päätoimittajan valtikasta hyvillä mielin; olipa
hauska matka ja nyt on hyvä aika lopettaa. Hollannin kuningatar Beatrix siirtyi
vallanvaihdon myötä takaisin prinsessaksi. Kai minullekin jostain joku tiara
löytyy. Tai sammakko.
Kommentit