Joulu saapui Citylle

Kun olin pieni, Joulupukki tuli aina joulukuun alkupäivinä Lappeenrannan Citylle avaamaan joulun. Samaan aikaan Citylle sytytettiin jouluvalot, vaikkei minulla ole niistä niin tarkkaa mielikuvaa. Mutta sen muistan selvästi, että joulunavauksen lopuksi oli aina sen kohokohta: karkkien viskely paikalla oleville kakaroille. Karkit olivat oman kaupungin tuotantoa, Chymoksen Marianneja.

Joulupukki piti puheensa ja heitteli naminsa aina samalta liikerakennuksen toisen kerroksen parvekkeelta, kenkäkaupan yläpuolelta. Samaisessa liikerakennuksessa sijaitsivat myös lehtidivari ja ravintola Sirmakka, josta sain silloin tällöin lihapiirakan ja sekamehua – vaikka äiti tilasikin vitsikkäästi sikamehua.

Erityisen elävästi muistan sen joulun juhlallisuudet, jolloin Joulupukki kertoi, että nyt on tullut lama. Jaettavana ei ollutkaan kuin yksi laatikollinen Marianneja. En tiedä, oliko karkkeja oikeasti sen vähempää kuin aikaisempinakaan vuosina, mutta alle kouluikäisen mieleen laman merkitys realisoitui kouriin tuntuvasti. Tai makuhermoihin.

70-luvun Lappeenrannassa lasten joululahjat ostettiin Rautakaupasta. Rautakaupassa myytiin nimestään huolimatta muutakin kuin ratakiskoa. Se oli oman aikansa sekatavarakauppa keittiötarvikkeineen, kodinkoneineen ja leluosastoineen. Monipuolisen leluvalikoiman lisäksi Rautakaupasta sai plastiikkia, metritavarana myydyn kerniliinan, eli kansan kielessä vakstuukin, palasia, joita vaihdeltiin ala-asteen pihalla kavereiden kanssa, kun joukko-opin tunneilta ehdittiin.

Oli Cityllä oikea lelukauppakin. Se sijaitsi Ala-Cityn puolella, ja sinne pääsi oikaisemaan rappusia pitkin Ylä-Cityltä. Oikotie on edelleen olemassa. Lelukaupan tilalla on kahvio, Rautakaupan paikalla kirjakauppaketjun koko ajan kutistuva myymälä.

Lappeenrannan Cityn päivät alkavat olla luetut. City-korttelia ollaan uusimassa. Vanhat rakennukset jyrätään ja tilalle rakennetaan uutta ja käytännöllistä. Jättävätköhän ne edes oikopolku-rappusia uuden Cityn uumeniin?