Hei, opettajat, jättäkää ne lapset rauhaan

Joskus kuumimpaan lama-aikaan minuun iski eksistentiaalinen kriisi. Halusin tehdä elämässä jotain tärkeää, eikä sillä hetkellä opiskelemani viestintäala tuntunut sellaiselta. Ehkä asiaa olisi voinut harkita jo ennen kuin taistelin itseni opiskelupaikkaan, johon oli satoja muitakin hakijoita.

Kun mietin asiaa opiskelijaboksissani, tulin siihen lopputulokseen, että kaikkein merkittävin asia maailmassa olisi ruuan tuottaminen. Sen verran itsekritiikkiä minulle oli kuitenkin päässyt muodostumaan jo pariinkymmeneen ikävuoteen mennessä, etten kuvitellutkaan pärjääväni lehmienviljelyhommissa. Toiseksi tärkein ammatti olisi opettaja, erityisesti ala-asteen ykkös–kakkosluokkien ope, joka opettaa lapsille elämän tärkeimmän taidon; lukemisen.

Pääsin ammatinvalintapsykologin puheille, ja ammattiammattilainen otti toiveeni todesta. Täytin kysymyspatteriston, jossa selvitettiin soveltumistani opettajan sankarinhohtoiseen ammattiin. Tulokset olivat ikimuistoiset: Olisin erilainen, mutta oikein hyvä opettaja. Työhön väistämättä liittyvät elementit – rutiinit ja lapset – eivät kuitenkaan sopisi minulle. Hylkäsin siis haaveeni, ja jatkoin medianomin opintoja.

Opintojeni ohella päädyin opiskelijajärjestötoimintaan, ja sitä kautta töihin SAK:hon. Vuosikymmenen, ylikin, viestinnän parissa työskentelyn jälkeen olen nyt siirtynyt järjestötöihin, aluetoimitsijaksi.

Eilen illalla yhdeltä työreissulta palatessani tajusin, että olen sittenkin päässyt opettajan hommiin.

Näissä töissä pääsee säännöllisesti kateederille puhumaan. Toisinaan aiheena ovat työllisyysnäkymät, toisinaan ay-liikkeen kannat koulutukseen tai infrastruktuuriin. Vaikken saakaan opettaa ketään lukemaan, jaan tietoa monesta muusta tärkeästä asiasta. Kuulijajoukko voi olla mitä tahansa viiden ja viidensadan väliltä. Tiedon jakamisen lisäksi suoritan tiedonhankintaa, sillä en edelleenkään tiedä kaikkea edes SAK:n substansseista. Kuuntelijoiden kanssa käydyt keskustelevat ne vasta mielekästä tiedonhankintaa ovatkin. Hankittu tieto jalostuu PowerPointeille ja tulostuu ulos aina uuden kuulijajoukon edessä.