Liikunnan iloa
Olen ennenkin paasannut siitä, että liikunnan pitää olla kivaa. Tuloksellisuutta enemmän minua kiinnostaa hyvän olon saavuttaminen. Elämänkatsomukseni tuli taas mieleen, kun seurasin keskiviikkoaamuna jumppasalin ikkunan läpi jonkinlaista bootcampia suorittavia aikuisia ihmisiä.
Jonotimme aamuseitsemältä alkavaan joogaan, ja tällä toisella porukalla oli täysi rähinä päällä. Stressireaktion käynnistävä musiikki pauhasi ja terminator-tyylinen liikunnanohjaaja huuteli käskyjään madonnamikkiin samalla kun naiset ja pari miestä kiersivät kuntopiiriä hiki niskassa. Tyypit olivat ilmeisesti aloittaneet rehkimisen jo kuudelta.
Ymmärrän toki, että raskaasta liikunnasta saa hyvät vibat, ja kovaääninen musiikki voi tuoda jollekulle kaivattua boostia. Mutta kuuden aikaan aamulla?
Minä en ole aamujumppaaja. Jooga menee juuri ja juuri, sillä aamusella olen ehdottomasti parhaimmillani älyllisessä suorittamisessa. Aamutyöintooni vaikuttaa varmaan sekin, että kukonlaulun aikaan konttorissa on rauhallista. Saan tassutella rauhassa hakemaan lisää teetä ja vaipua sitten taas töiden virkistävään maailmaan.
Joskus nuorena tyttönä kävin aamuisin uimassa, mutta senkin voi laskea joogan tavoin lempeäksi lajiksi. Tosin tuttu joogaope rutisti nyt sellaisen ohjelman, että hikosin ja tärisin kuin nyrkkeilytreeneissä. Mutta hikeäni ei rytmittänyt tekno, ja kaikki liikkeet tehtiin rauhallisesti hengitellen.
Olen edelleen ihan mykistynyt siitä, miten raskasta voi olla paikallaan pysyminen jossain tietyssä asennossa. Joogasta jos mistä sitä muistaa, ettei ihminen ole koskaan valmis.
Myös lenkkeily on sujunut viime aikoina kivasti, vaikken olekaan siitä raportoinut heijaheijan kautta. Olen ollut niin tyytyväinen juoksenteluihini – tai hölkkäähän se on, että olen ansainnut itselleni uuden entistä hengittävämmän ja säänpitävämmän ja teknisemmän juoksutakin. Etenkin kun olemme kuin kaksi marjaa äitini kanssa, jolla on samanlainen Kunto Plussasta (ei ole maksettu mainos tämä, ei) tilaajalahjaksi saatu ilmaistakki.
Tosin nyt kun päivänvalo hupenee käsistä, tulee juoksut juostua pääasiassa pimeässä, joten takin peittää joka tapauksessa heijastinliivi. Saisikohan niitäkin jostain hengittävänä ja syksyn muotiväreissä?
Jonotimme aamuseitsemältä alkavaan joogaan, ja tällä toisella porukalla oli täysi rähinä päällä. Stressireaktion käynnistävä musiikki pauhasi ja terminator-tyylinen liikunnanohjaaja huuteli käskyjään madonnamikkiin samalla kun naiset ja pari miestä kiersivät kuntopiiriä hiki niskassa. Tyypit olivat ilmeisesti aloittaneet rehkimisen jo kuudelta.
Ymmärrän toki, että raskaasta liikunnasta saa hyvät vibat, ja kovaääninen musiikki voi tuoda jollekulle kaivattua boostia. Mutta kuuden aikaan aamulla?
Minä en ole aamujumppaaja. Jooga menee juuri ja juuri, sillä aamusella olen ehdottomasti parhaimmillani älyllisessä suorittamisessa. Aamutyöintooni vaikuttaa varmaan sekin, että kukonlaulun aikaan konttorissa on rauhallista. Saan tassutella rauhassa hakemaan lisää teetä ja vaipua sitten taas töiden virkistävään maailmaan.
Joskus nuorena tyttönä kävin aamuisin uimassa, mutta senkin voi laskea joogan tavoin lempeäksi lajiksi. Tosin tuttu joogaope rutisti nyt sellaisen ohjelman, että hikosin ja tärisin kuin nyrkkeilytreeneissä. Mutta hikeäni ei rytmittänyt tekno, ja kaikki liikkeet tehtiin rauhallisesti hengitellen.
Olen edelleen ihan mykistynyt siitä, miten raskasta voi olla paikallaan pysyminen jossain tietyssä asennossa. Joogasta jos mistä sitä muistaa, ettei ihminen ole koskaan valmis.
Myös lenkkeily on sujunut viime aikoina kivasti, vaikken olekaan siitä raportoinut heijaheijan kautta. Olen ollut niin tyytyväinen juoksenteluihini – tai hölkkäähän se on, että olen ansainnut itselleni uuden entistä hengittävämmän ja säänpitävämmän ja teknisemmän juoksutakin. Etenkin kun olemme kuin kaksi marjaa äitini kanssa, jolla on samanlainen Kunto Plussasta (ei ole maksettu mainos tämä, ei) tilaajalahjaksi saatu ilmaistakki.
Tosin nyt kun päivänvalo hupenee käsistä, tulee juoksut juostua pääasiassa pimeässä, joten takin peittää joka tapauksessa heijastinliivi. Saisikohan niitäkin jostain hengittävänä ja syksyn muotiväreissä?
Kommentit