Kyllä minä niin mieleni pahoitin?
Tämä toiston kautta kansalliseksi klassikoksi muodostunut lausahdus tuli mieleen, kun jouduin männäviikolla pettymään yhteen tuttavaan. Tietenkään en suostu myöntämään, että olisin mieltäni pahoittanut, ehei. Tunsin vain suurta harmitusta, kun ihminen, johon yritän suhtautua perusystävällisesti, onnistui jälleen kerran iskemään vyön alle. En jaksaisi myrkyttää sisuskalujani pitkävihaisuudella. Mutta tunnen oloni hieman tyhmäksi, kun tarjoan ihmissaastalle uuden ilkeilytilaisuuden toisensa jälkeen.
Minun ei varmaankaan tarvitse vakuutella kenellekään, että olen perusoptimistinen ruumiinrakenteeltani. Olen kyllä kuullut sen jutun, että pessimisti ei pety. Väittäisin kumminkin, että meillä opimistijollilla on kivempaa. Osaamme ottaa elämän kevyemmin.
Nykyään kaikki karppaavat, mutta minä karppaan hetkeen – Carpe Diem, You know. Kun tykkää omasta arjestaan, on onnellinen tässä ja nyt, ei satunnainen huono hetkikään suista hirveän syvälle murheen alhoon. Olen toistellut rasittavuuteen saakka ihmisille, että asioilla on tapana järjestyä.
Arkustani löytyy myös muita viisauksia:
Ei kannata
- katua sitä, minkä on tehnyt, vaan sitä, minkä on jättänyt tekemättä.
- murehtia asioita etukäteen, sillä silloin niitä tulee surtua tuplasti.
Luin äskettäin tutkimuksesta, jonka lopputulemana oli, että venäläiset eivät arvosta jenkkejä, koska nämä hymyilevät koko ajan. Venäläisen logiikan mukaan ihminen on tyhmä, jos hän hymyilee jatkuvasti. Tutkimuksen todistusarvo tuskin on huippuluokkaa, mutta tämä ajattelumalli kiinnostaa minua kovin.
En kuulu ihmisiin, jotka hymyilevät koko ajan, mutta mielestäni hyviin käytöstapoihin kuuluu vääntää jonkinlainen hymynvire naamalle, kun tervehtii toista ihmistä. Joidenkin ihmisten kanssa se tulee jopa luonnostaan.
Yksi ystäväni onnistuu aina hymyilemään valokuvissa. Minulta moinen poseeraaminen ei luonnu. Ystäväiseni ei ollut havainnostani moksiskaan. Hän totesi, että kuvissa näyttää kivemmalta, kun hymyilee. Olen miettinyt tätä sangen ihanaa huomiota pitkään. Enkä vieläkään oikein osaa hymyillä kuvissa.
Opeteltavaa on myös muilla rintamilla. Työkaverini kertoi, että brysseliläisellä kuntosalilla jokainen sisääntulija poskisuutelee KAIKKI muut salilla olijat. Ajatus kuulostaa hulvattomalta. Ja sitähän itse kukin elämäänsä tarvitsee; hulvattomuutta.
Minun ei varmaankaan tarvitse vakuutella kenellekään, että olen perusoptimistinen ruumiinrakenteeltani. Olen kyllä kuullut sen jutun, että pessimisti ei pety. Väittäisin kumminkin, että meillä opimistijollilla on kivempaa. Osaamme ottaa elämän kevyemmin.
Nykyään kaikki karppaavat, mutta minä karppaan hetkeen – Carpe Diem, You know. Kun tykkää omasta arjestaan, on onnellinen tässä ja nyt, ei satunnainen huono hetkikään suista hirveän syvälle murheen alhoon. Olen toistellut rasittavuuteen saakka ihmisille, että asioilla on tapana järjestyä.
Arkustani löytyy myös muita viisauksia:
Ei kannata
- katua sitä, minkä on tehnyt, vaan sitä, minkä on jättänyt tekemättä.
- murehtia asioita etukäteen, sillä silloin niitä tulee surtua tuplasti.
Luin äskettäin tutkimuksesta, jonka lopputulemana oli, että venäläiset eivät arvosta jenkkejä, koska nämä hymyilevät koko ajan. Venäläisen logiikan mukaan ihminen on tyhmä, jos hän hymyilee jatkuvasti. Tutkimuksen todistusarvo tuskin on huippuluokkaa, mutta tämä ajattelumalli kiinnostaa minua kovin.
En kuulu ihmisiin, jotka hymyilevät koko ajan, mutta mielestäni hyviin käytöstapoihin kuuluu vääntää jonkinlainen hymynvire naamalle, kun tervehtii toista ihmistä. Joidenkin ihmisten kanssa se tulee jopa luonnostaan.
Yksi ystäväni onnistuu aina hymyilemään valokuvissa. Minulta moinen poseeraaminen ei luonnu. Ystäväiseni ei ollut havainnostani moksiskaan. Hän totesi, että kuvissa näyttää kivemmalta, kun hymyilee. Olen miettinyt tätä sangen ihanaa huomiota pitkään. Enkä vieläkään oikein osaa hymyillä kuvissa.
Opeteltavaa on myös muilla rintamilla. Työkaverini kertoi, että brysseliläisellä kuntosalilla jokainen sisääntulija poskisuutelee KAIKKI muut salilla olijat. Ajatus kuulostaa hulvattomalta. Ja sitähän itse kukin elämäänsä tarvitsee; hulvattomuutta.
Kommentit