Osuuskaupan tissiliivi

Absurdi tilanne vuosien takaa: Olemme tiiviissä kokoustilassa laivalla, ja pyydän muita osallistujia keräämään kokoushedelmien kuoret muovipussilliseen roskikseen, koska mm. mandariinin tuoksu aiheuttaa minulle allergisia oireita. Yksi osallistuja käy ärhentelemään: Ei pelkälle hajulle voi kukaan olla allerginen.

Mitä siihen voi vastata? Kylläpäs!

Mandariini-gate tuli mieleeni, kun istuin hotelliaamiaisella ja tuttu kuumottava puna alkoi levitä kasvoille. En edes ehtinyt haistaa etelän hetelmää, kun päässä alkoi tuntua tukahdutettu räjähdys. Pian bongasinkin naapuripöydän urheilullisen pariskunnan mandariinin muotoiset eväät.

Näinä aikoina on ihan hirveä tilanne alkaa pärskiä julkisilla paikalla. Tiesittekö, että kun yrittää pidätelle aivastusta, alkaa nenä vuotaa hallitsemattomasti?

Olen sellaisessa lapsenuskossa, että elämämme poikkeusaika ohjaisi ihmiset huomioimaan toisten hyvinvoinnin entistä herkemmin. Siihenhän maskien käyttökin ensisijaisesti perustuu; suojaan omalla toiminnallani muita siltä varalta, että olen itse saanut tartunnan.

Tai ehkä olen syntynyt väärälle puolelle maapalloa. Kaukoidän kulttuureissa on paljon suurempi synti aiheuttaa vahingossa harmia toiselle kuin tarkoituksella. Aluksi ajatus tuntuu järjettömältä, mutta tarkemmin ajateltuna siinä on ideaa. Toisten ihmisten huomioiminen on ykkösasia.

Voisiko muiden huomioimisen lisätä peruskoulun oppimäärään?

Toisten huomioimiseen – tarkemmin sen puutteeseen – liittyy nykyisin kovin yleinen nimittely mielensäpahoittajaksi. Väitetään, että ei uskalla puhua mitään, koska aina joku pahoittaa mielensä. Aina voi sentään yrittää. Voi olla vaikea vältellä mandariinien syömistä julkisilla paikoilla siltä varata, että paikalle sattuu yksi meistä allergikoista. Mutta on suht helppoa olla arvostelematta toisten ihmisten ulkonäköä tai vaikka seksuaalista suuntautumista yhtään missään. 

Ei edes yksikseen kotona peiton alla.