Ihan paska siivoaja

Kuvan henkilöllä ei ole osaa, ei arpaa koko jupakkaan. Tai mainitaanhan hänet tekstissä.

Jouduin tässä taannoin tilanteeseen, jossa vieras ihminen otti oikeudekseen tuomita minut siivoajana. Kun yritin puolustautua, kuten amerikkalaisissa oikeussalidraamoissa on tapana, kuitattiin se selittelynä.

Kyse on erilaisista standardeista. Suoritin pian entisen vuokra-asuntoni siivouksen omien standardieni mukaisesti. Vuokranantajan standardit olivat toiset. Hänen standardinsa nousivat puhelumme aikana määräävään asemaan.

Tekeekö se ihmisestä epäsiistin, jos joku toinen on huolellisempi tai vaikka tiheämpi siivoustoimissaan?

Oma tapani toimia perustuu jatkuvan siivouksen taktiikkaan. Pölypallero sieltä, samppanjaläiskä tuolta, kun siltä tuntuu. Siivoaminen pelkästään siivoamisen ilosta tai siksi, että on perjantai, tuntuu ajan haaskuulta. Eikä tämä heikennä pätkääkään arvostustani niitä kohtaa, jotka siivoavat työkseen - nyt puhutaan vain minun nurkistani.

Syytän kaikesta äitiäni. Neitsytluonne, tiedättehän. Koko ajan siivoamassa. Siivousinto on käytetty loppuun sukulinjamme geeneissä. Jos mallioppimisella olisi pienintäkään painoarvoa ihmisen käyttäytymiseen, viettäisin yöni siivouskaapissa imuri kainalossani ja tiskiharja päänalusena.

Olenko huono ihminen? Kuka heittää ensimmäisen mopin?

Metoo-aikana ei voi sivuttaa sukupuolimielikuvia. Verkkokalvoillamme on ikiaikainen visio siivoavasta naisesta. Teinien perään räksyttävä äiti, siippansa sukkia keräilevä vaimo. Matonhapsuja harjaavat miehet ne vasta huolestuttavia ovat.

Palatte varmaan halusta kuulla, miten kävi vuokra-asunnon siivoamisen kanssa. Vedinkö kumihanskat käteeni ja nöyrryin vuokravakuuteni päällä istuvan siisteyden ylipapittaren edessä? Tavallaan. Laskeskelin, että siivouspalveluiden ostaminen tulee halvemmaksi kuin esimerkiksi Vastaamon tuntitaksa. Seuraava askel epäreilussa valta-asettelussa pahnanpohjimmaiseksi joutumisessa olisi epäilemättä ollut ammattitason keskusteluapu. Blogin kirjoittaminen palauttaa eloa vaateriin vain vähäsen.

Armas aviomieheni muistaa aina sanoa, että fiksu joustaa. Tässä tapauksessa joustaa myös kukkaroni, joten jälkikasvu saa jouluksi pienemmät paketit. Mutta tyhjillään oleva vuokra-asunto kiiltää ylhäisessä yksinäisyydessään.