Sieltähä miekii

Yksi tämän päivän Hesarissa esiin nostetutuista Suomen venäjänkielisen kansaosan edustajista mainitsi, miten hänellä on tarve aina aika ajoin päästä Venäjälle ja kuulla äidinkieltään. Tunnistan tarpeen hyvin, sillä minulla on jatkuva tarve päästä koti-Suomeen oman kansani puheen ympäröimäksi. Haluan rypeä siinä.


Tarve tuntea kuuluvansa johonkin vain pahenee iän myötä.


Olen sitkeästi roikkunut murteeni jämissä kiinni jo pari vuosikymmentä – niin kauan olen asunut vieraalla maalla kaukana. Tänä aikana olen törmännyt kahteen ihmiseen, joka ei ole tunnistanut puheessani murretta. Toinen oli äidinkielen opettaja. Paljon enemmän on ollut niitä, jotka ovat avoimesti tai selän takana kauhistelleet, miten joku voi puhua noin. Turha sanoakaan, että olen ollut vakavammin huolestunut tästä ensimmäisestä kuin jälkimmäisestä ihmisryhmästä.


Normaalissa arjessani en tunne itseäni mitenkään kummalliseksi, vaikka puhunkin hiukan eri tavalla kuin muut. Puheet savuisesta, sumuisesta Helsingistä ovat muuten ihan höpölöpöä, vaikkei karjalaismummotiheys olekaan yhtä sankka kuin esim. Tampesterissa.


Ihan taatusti tunnen oloni kotoisaksi, jos puhekaveriksi osuu joku, jolla on karjalainen klangi. Vipo-vieraalta ihmiseltä voi helposti kysyä: Mistä päin Etelä-Karjalaa sie olet kotoisin? Tutustuminen on vaivattomampaa, kun heti ensi sanasta tietää, että tuon toisen sudettikarjalaisen kanssa meillä on paljon yhteistä; Saimaan Aallot, Kesämäen leipomo, Kolme lamppua tai Sonja Tammelan balettikoulu.


Samaa heimohenkeä on tiettävästi havaittavissa muistakin maamme kolkista kotoisin olevilla ihmisillä, mutta en tiedä, mitä keinoja heillä on toistensa tunnistamiseen.


Luonnollisesti olin ihan täpinöissäni, kun viime viikolla Buttenhoffilla joku alkuasukas analysoi, mitä eroja on Lappeenrannan ja Imatran murteilla. Ihkuu!


Hassuahan tässä on se, että Karjalan kunnailla alkaa äänimatto olla sen verran venäjävoittoinen, että Hesarissa mainittu suomenvenäläinen tuntisi olonsa kotoisaksi jo Lappeenrannan Family Centerissä.

Ps: Tällähän ei ole mitään tekemistä murteen kanssa, mutta paatos on Mikkelin pojalla kohdillaan.

Ps: Peeässät blogeissa on ärsyttäviä.