Opintorahaa korottamassa
Joka paikan änkyrä, elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki loihe lausumaan taannoisessa lehtihaastattelussa, että koskaan ei ole niin säälittävä hallitus johtanut niin huonoa kansakuntaa kuin nyt. Nyt kun maestro Kaurismäki on heittänyt ensimmäisen kiven, voimme me muutkin määkiä mielipiteemme.
Päivähoitomaksuista on kaikki olennainen jo sanottu, mutta kukaan ei ole huomannut pilkata hallitusta sen yrityksistä tasata perheiden hoitovastuuta. Major-toimenpide on venyttää isyysvapaata yhdellä viikolla ensi vuosikymmenellä. Vai onko se force majore, kun muuta kustannustehokasta ei ole keksitty?
Hyvin pieni osa nuorista isistä, maksimissaan joka kymmenes, hoitaa jälkikasvuaan vapaaehtoisesti. Hieman isompi osuus, ehkä joka viides, suostuu hommaan, koska rouva niin vaatii. Jos isät oikeasti halutaan saattaa vastuuseen tekosistaan, ovat pakkokeinot ainoa toimiva vaihtoehto.
Kun äiti lopettaa vauvan imettämisen – tapahtui se sitten 3-viikkoisena tai -vuotiaana – hänet lähetetään kuuden viikon mittaiselle äitiydestätoipumislomalle Suomen Lappiin. Kännykät takavarikoidaan Rovaniemen lentokentällä. Isien vastuunkantokyvyn lisäksi tällä pakkolomalla pelastetaan sesonkien varassa kituuttava kotimainen matkailubisnes, kunhan näitä lomia ei kilpailuteta EU-säännösten mukaisesti.
***
Onneksi hallitus ymmärsi vihdoin korottaa opintorahaa. Suorastaan erinomaista päätöksessä on se, että korotus koskee kaikkia koulutusasteita. Tähän saakka on ollut tapana syytää yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista yliopisto-opiskelijoille ja ohjata tulevat duunarit vanhempiensa kukkaroille.
Oikeastaan tämä kauan kaivattu 15 prosentin korotus on minun ansiotani. Osallistuin opintojeni alkutaipaleella mielenosoitukseen, jossa vaadittiin korotuksia opiskelijoiden rahoihin. Mielenosoittaminen oli kivaa, mutta olin vielä siinä vaiheessa niin osaamaton aktivisti, että kävelin pylvästä päin ja hajotin aurinkolasini.
Vinkki kaikille nuorille: Ei kannata pitää kylttiä naamansa edessä, koska silloin ei näe, mihin kävelee.
***
Meitä keski-ikääntyviä kiinnostaa hallituksen raamituksessa pykälä, jossa potilaan omavastuuta lisätään, jos hän kieltäytyy halvemmasta lääkkeestä. Minulla on halpislääkkeistä niin huonot kokemukset, että tuon 7,4 miljoonan säästön voi jatkossa ottaa suoraan pussistani.
Ei minulla tietenkään mitään sitä vastaan ole, että apteekit pääsevät lyömään jarruja lääkärikunnan ja lääketeollisuuden keskinäiseen synergiaan, jossa potilaalle määrätään sen firman lääkkeet, jolla on hulppeimmat kelohuvilat. Ainakaan niin kauan kuin geneerisen substituution perusteella vaihdettu lääke vastaa kaikin puolin alkuperäistä.
Mutta kun aina ei vastaa. Suostuin vaihtamaan kovalla vaivalla etsityn päänsärkytabletin peräti euron halvempaan rinnakkaislääkkeeseen. Alkuperäistä lääkettä otin yhden pienen kapselin kerran päivässä, kopiota piti kauhoa kaksi kurkkuun tarttuvaa liki kalapuikon kokoista tablettia kerrallaan. Jospa ne olisikin pitänyt nauttia per rectum?
Onneksi sain uuden lääkäriajan jo kolmen viikon päähän, ja vanhan korruptoituneen lääkkeeni takaisin.
Päivähoitomaksuista on kaikki olennainen jo sanottu, mutta kukaan ei ole huomannut pilkata hallitusta sen yrityksistä tasata perheiden hoitovastuuta. Major-toimenpide on venyttää isyysvapaata yhdellä viikolla ensi vuosikymmenellä. Vai onko se force majore, kun muuta kustannustehokasta ei ole keksitty?
Hyvin pieni osa nuorista isistä, maksimissaan joka kymmenes, hoitaa jälkikasvuaan vapaaehtoisesti. Hieman isompi osuus, ehkä joka viides, suostuu hommaan, koska rouva niin vaatii. Jos isät oikeasti halutaan saattaa vastuuseen tekosistaan, ovat pakkokeinot ainoa toimiva vaihtoehto.
Kun äiti lopettaa vauvan imettämisen – tapahtui se sitten 3-viikkoisena tai -vuotiaana – hänet lähetetään kuuden viikon mittaiselle äitiydestätoipumislomalle Suomen Lappiin. Kännykät takavarikoidaan Rovaniemen lentokentällä. Isien vastuunkantokyvyn lisäksi tällä pakkolomalla pelastetaan sesonkien varassa kituuttava kotimainen matkailubisnes, kunhan näitä lomia ei kilpailuteta EU-säännösten mukaisesti.
***
Onneksi hallitus ymmärsi vihdoin korottaa opintorahaa. Suorastaan erinomaista päätöksessä on se, että korotus koskee kaikkia koulutusasteita. Tähän saakka on ollut tapana syytää yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista yliopisto-opiskelijoille ja ohjata tulevat duunarit vanhempiensa kukkaroille.
Oikeastaan tämä kauan kaivattu 15 prosentin korotus on minun ansiotani. Osallistuin opintojeni alkutaipaleella mielenosoitukseen, jossa vaadittiin korotuksia opiskelijoiden rahoihin. Mielenosoittaminen oli kivaa, mutta olin vielä siinä vaiheessa niin osaamaton aktivisti, että kävelin pylvästä päin ja hajotin aurinkolasini.
Vinkki kaikille nuorille: Ei kannata pitää kylttiä naamansa edessä, koska silloin ei näe, mihin kävelee.
***
Meitä keski-ikääntyviä kiinnostaa hallituksen raamituksessa pykälä, jossa potilaan omavastuuta lisätään, jos hän kieltäytyy halvemmasta lääkkeestä. Minulla on halpislääkkeistä niin huonot kokemukset, että tuon 7,4 miljoonan säästön voi jatkossa ottaa suoraan pussistani.
Ei minulla tietenkään mitään sitä vastaan ole, että apteekit pääsevät lyömään jarruja lääkärikunnan ja lääketeollisuuden keskinäiseen synergiaan, jossa potilaalle määrätään sen firman lääkkeet, jolla on hulppeimmat kelohuvilat. Ainakaan niin kauan kuin geneerisen substituution perusteella vaihdettu lääke vastaa kaikin puolin alkuperäistä.
Mutta kun aina ei vastaa. Suostuin vaihtamaan kovalla vaivalla etsityn päänsärkytabletin peräti euron halvempaan rinnakkaislääkkeeseen. Alkuperäistä lääkettä otin yhden pienen kapselin kerran päivässä, kopiota piti kauhoa kaksi kurkkuun tarttuvaa liki kalapuikon kokoista tablettia kerrallaan. Jospa ne olisikin pitänyt nauttia per rectum?
Onneksi sain uuden lääkäriajan jo kolmen viikon päähän, ja vanhan korruptoituneen lääkkeeni takaisin.
Kommentit