Oletko demokratian jarru?

 

Kansalaiset eivät uskalla asettua kuntavaaleihin ehdokkaaksi, koska he eivät halua irvinaamoja somesivuilleen tai löytää ulkomainoksiaan sutattuina. Yleinen huolestuneisuus ei ole minkään tietyn puolueen tai katsantokannan taakka, sitä ilmenee vasemmalla ja oikealla, punaisissa ja vihreissä.

Vallitsevatko vaalikentillä nykyisin viidakon lait?

Aikaisemmin demokratian toteutumista on haitannut ajan puute. Nyt on esiin noussut pelko siitä, että lähes ammattimaisesti toimivat trollit pilaavat niiden ihmisten elämän, joille annamme mandaatin hoitaa yhteisiä asioitamme.

Omassa nuoruudessani hurjinta kapinaa oli, jos joku piirsi vaalitauluun viikset tutulle ehdokkaalle. Päiväkodista lähtien oli toki muistuteltu, että se on iso rikos, rangaistava teko. Nämä vaalit käydään somessa – mitkä loputtomat mahdollisuudet se tarjoaakaan kiusantekoon! Syy ei kumminkaan ole sosiaalisen median. Syy on sen käyttäjien.

Miksi luottamustoimiin ehdokkaiksi lähteviltä vaaditaan enemmän rohkeutta ja hermoja kuin kuuntelukykyä ja kuntapolitiikan ymmärrystä? 

Kuka suojelisi paikallispoliitikkojamme? Vastaan itselleni: demokratia, eli me kaikki yhdessä. Meidän tolkun ihmisten pitää pystyä vaientamaan mörrimöykyt, älämölöttäjät ja riivinraudat, jotta luottamustoimiset saavat keskittyä tehtäviinsä rauhassa.

Se vaatii aikaa ja se vaatii valppautta, mutta ne uhraukset meidän on tehtävä, jotta demokratia pelastuu.