Millaista matkablogia Sinä haluat lukea?

 Matkustaa voi myös kotimaassa, kuten vaikka ihanassa Kristiinankaupungissa. 

Otsikon kysymys on aiheellinen ja ajankohtainen; mietin, miten raportoisin omalta opintomatkalta tekemistäni havainnoista juuri Sinulle. Blogin kirjoittelu on hassua hommaa, sitä tehdään näennäisesti toisia ihmisiä varten, mutta pohjimmiltaan on kyse omien joko tunnistettujen tai tunnistamattomien tarpeiden täyttämisestä. 

Olen tehnyt taustatyötä kahlaamalla läpi lukuisia matkablogeja. Ne ovat monesti tylsää egotrippailua. MINÄ kävin täällä mikä-sen-paikan-nimi-nyt-olikaan. Havaintomateriaalia, kuten kartta ei juurikaan käytetä. Egotrippailu saa nasevan nolon lisämausteen, jos bloggaajalla on tarve nostaa sponsoreitaan – siis yhteistyökumppaneita – esiin.

Joku ravintola on hyvä, toinen huono. Selvä. Jos ei ihan torakoita juokse pöydällä, saattaisin itse olla täysin eri mieltä ruokailukokemuksesta. Enhän minä ole samaa mieltä ruuista, elokuvista, kengistä, matkakohteista ystävienikään kanssa, miksi hukkaisin aikaa jonkun ventovieraan suositusten lukemiseen? Saati että etsisin sen tietyn ravintolan, gallerian tai second hand shopin uhmaten hurjapäistä liikennettä loputtomista katusokkeloista ventovieraassa kaupungissa 35 asteen helteessä. 

Bucketlistini huvipuistoon, elokuvien kuvauspaikoille ja John Lennonin murhapaikalle olen etsinyt tieni, vaikka se olisi ollut vähän mutkikkaampikin. Ihminen on valmis näkemään vaivaa, kun mukana on tunne. Mikseivät matkablogit synnytä tunteita?

Parhaita matkakertomuksia ovat fiktiiviset romaanit, jotka varsinaisen tarinan pyörteissä tekevät peeärrää tapahtumapaikan/paikkojen puolesta. Edes se, että tapahtumat sijoittuvat menneeseen aikaan (Kaikki se valo jota emme näe) tai että ne ovat täysin surrealistisia (Kapteeni Nemo), ei haittaa uppoutumisreaktiota. 

Toiset matkakirjoittajat antavat yksityiskohtaisia neuvoja, miten monta minuuttia pitää varata junanvaihtoon, miten paljon maksaa taksimatka tai millaisissa kengissä kannattaa suunnata kohteeseen. Informatiivisuus on kiva juttu, jos sellaista kaipaa. Tosin matkailu jos mikä on sattumuksien summaa, junat myöhästelevät, hinnat muuttuvat, koira syö matkaliput, ravintoloissa vaihtuu omistaja. Hyvää tarkoittavat neuvot muuttuvat hyödyttömäksi bittiaavikoksi.

Lukeeko kukaan edes enää mitään kirjoitettua tekstiä – paitsi meemeissä? Pitää olla vlogi! En usko, että minusta tulee matkatubettajaa. Oman naamansa likoon laittaminen tuntuu liian suurelta kynnykseltä. Sitä paitsi olen ihan hirveä jaarittelija, mitkään verkkoyhteydet eivät jaksaisi käsitellä tuntien mittaisia turinoitani.

Podcastaus? Ei niin isoa kynnystä, mutta jaarittelun kitkemiseksi asia olisi kirjoitettava valmiiksi paperille. Kuulostaisiko se kivalta?

Mikä sitten on kiinnostavaa? Ihmiset. Ihmisten käytös yksilöinä, perheinä, yhteisöinä, kansoina. Minkälainen arvomaailma heillä on. Löytyykö historiasta selitystä, miksi näin on? Minkälainen perhekäsitys, suhtautuminen ihmisten erilaisuuteen tai henkilökohtainen tilantarve heillä on? Miten se poikkeaa meille tutuista versioita? Mistä ihmiset hankkivat uutisensa, leipänsä, sohvansa? Miksi juuri sieltä? Kehen ihmiset luottavat? Vanhempiinsa, poliisiin, opettajiin, valtion johtoon? Millaista kulttuuria maassa arvostetaan? Miten sitä tuetaan? Mitkä ovat tärkeimmät asiat lapsenkasvatuksessa? Millainen päivähoitojärjestelmä siellä on? Onko kouluissa järjestetty ruokailua? Mikä on naisen asema työmarkkinoilla? Puhutaanko perheväkivallasta? Millaiset valmiudet ihmisillä on puolustaa oikeuksiaan? Miten ollaan toivuttu edellisistä sodista ja kansannousuista?

Voisin jatkaa listaa loputtomiin, mutta näihin kysymyksiin en saa vastauksia matkablogeista. Tapaamamme ihmiset ovat pääasiassa turistiteollisuuden parissa työskenteleviä. Ihmisiä, kansalaisia, asukkaita toki hekin, mutta väitän, ettei heidän kauttaan välity hirveän objektiivinen kuva tutustumiskohteesta, paitsi jos haluaa keskittyä lähiravintoloiden jätteiden lajittelun tai joukkoliikenteen aikataulussa pysymisen havainnointiin.

Epäilemättä kokenut toimittaja tai kirjailija voi lyhyessäkin ajassa saada kiinnostavia asioita irti matkustusympäristöstään, mutta pääasiassa syvällinen, minua kiinnostava raportointi vaatii aikaa ja perehtymistä.

Onneksi luonto on aina ihana, ja siitä pystyy nauttimaan pieninäkin annoksina. Kunhan ei vain suuntaa liian ihanaan, liian suosittuun luontokohteeseen. Siinä on nautinto kaukana, kun maksat itsesi kipeäksi, jonotat pari tuntia ja jokaisessa ottamassasi kuvassa on 30 muuta turistia. Omat elämykset ovat parhaita – kun niistä vain muistaa naatiskella.

Katsokaa nyt, miten pitkästi osaan kysyä, millaisen matkablogin haluat!