Siksi Skotlanti – turistin ABC

Autoilu

Skyen yksikaistaiset lehmipolut ovat maailman, tai ainakin ihmiskunnan parasta liikennesuunnittelua. Kuskien on pakko olla yhteydessä toisiinsa, koska jommankumman on väistettävä. Väistämispaikkoja on runsaasti, joten pakittamistarvetta tulee hyvin harvoin. Ainoastaan tiellä hidastelevat turistit matkailuautoineen kiristävät ilmapiiriä – ainakin jos eivät ymmärrä antaa tietä.

Myös eri nähtävyyksien parkkipaikat olisivat olleet aremmalle kuskille ongelma. Hassu ilmiö isojenkin teiden varsilla oli nopeusrajoituskylttien puuttuminen. Nopeusvalvontakameroista kyllä varoiteltiin.

Butterscotch

Skotit taitavat toffee tekemisen. Skyen fudget olivat koostumukseltaan ihan erilaisia kuin kotimaisessa irtokarkkihyllyssä – ja niihin oli lirautettu paikallista viskiä mausteeksi.

Carter’s Rest

Ihana majapaikkamme Skyellä. Viihtyisä B&B ja ystävällinen isäntäpariskunta kruunasivat luontoelämyksen.

Diesel ja muut polttoaineet

Bensa-asemaverkosto ei ole Skotlannissa yhtä kattava kuin meillä – tosin taitaa olla meilläkin kattavuus rapistumaan päin. Eli kannattaa tankata esim. saarille suunnistaessa. Ainakin syrjäisemmillä seuduilla bensa oli kalliimpaa kuin Suomessa.

Edinburgh

Edinburgh, historiallinen, tunnelmallinen Skotlannin pääkaupunki. Emme ehtineet tutustua häneen kuin yhden illan verran. Hyvä fiilis jäi, ei voi valittaa.

Fairy Glen

Täällä keijut asuvat! Tai hobitit, männiäiset, kaikki sellaiset. Hassuja, epätodellisen muotoisia vihreitä kumpuja ja laaksoja ja polkuja niiden välissä. Skotlannista löytyy keijujuttuja muutenkin runsaasti kaikille sellaisesta tykkääville.

Gaeli, skotti ja englanti

Emme ehkä puhuneet tarpeeksi paikallisten kanssa, kun heidän puheensa ei kuulostanut ihan mahdottomalta ymmärtää­­­. Tosin paikallisilla oli keskisuuret vaikeudet saada selkoa meidän englannistamme. Saimme myös kiitosta kielitaidostamme, tai siis siitä, että olemme vaivautuneet opettelemaan englannin kielen edes kohtalaisesti.

Gaeliin törmäsimme lähinnä tienviitoissa. Niistä oli pääteltävissä, että esim. Skyellä paikannimet ovat olleet alun perin gaeliksi, ja niistä on muodostettu englanninkieliset versiot onomatopoeettisesti – aivan kuin monin paikoin on tehty myös Suomessa ruotsin- ja suomenkielisten paikannimien kanssa.

Wikipedia osaa kertoa, että skotti ja gaeli ovat täysin eri kieliä: gaeli kuuluu kelttiläisiin kieliin, kun taas skotti on osa germaanista kieliryhmää. Molemmat ovat kuitenkin indoeurooppalaisia kieliä. Skotin kielellä on virallinen asema alueellisena kielenä erityisesti Skotlannin Alamailla, jossa emme juurikaan liikkuneet. Ylämaat ovat gaelin valta-aluetta. Skotin kielen puhujien määrästä ei ole tarkkaa tietoa, ja osa kielen puhujista pitää puhettaan vain murteena.

Hautausmaat

Olen kasvanut jonkinmoiseksi hautausmaabongariksi. Skottilaiset hautausmaat olivat pääasiassa yhtä vaatimattomia kuin kirkotkin niiden vierellä. Aivan kuin protestanttiseksi kääntynyt kansa olisi halunnut korostaa nöyryyttään korkeampien voimien edessä. Suurin osa kirkoista oli rakennettu samalla laatikkokaavalla. Muutama hautausmaa sentään sijaitsin lochien rannalla.

Isle of Skye

Paratiisi maan päällä, ehdottomasti. Skyelle pääsee nykyisin siltaa pitkin, joten sinne matkaavat eivät ole lauttojen aikataulun ja kapasiteetin varassa. Sen myös huomasi, meitä turisteja oli paljon.

Järvet

Järvi on loch, ja niitä Skotlannissa riittää. Vesi kaikissa muodoissaan hallitsee Skotlantia.

Meri, vuonot sekä vuorilta iloisesti alas virtaavat purot. Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Olisi pitänyt käydä uimassa, mutta suomalainen sisu unohtui pakata mukaan.

Kuuluisin ja toiseksi suurin järvistä on tietenkin Loch Ness. Loch Ness ei ole alun perin järvi, vaan se on osa vuonoketjua, joka on syntynyt diagonaalisesti halki Skotlannin kulkevan maanvajoaman myötä.

Viimeisenä päivänämme Skyellä satoi niin paljon, että kaikki pikku putouksen tyngät suorastaan räjähtivät esiin, ja houkuttelevasti liplattavaa vettä riitti reunustamaan paluureittiämme Edinburghiin koko matkan ajaksi.

Kiltti

Mahdollisesti asia, joka tulee Skotlannista ensimmäisenä mieleen. Emme nähneet ketään kilteissä, turistit liikkuivat pääasiassa vaellusvaatteissa. Matkamuistomyymälöissä kaupattiin turistikilttejä, mutta koska myymälöitä oli perustettu ”oikeiden”, paikallisten käyttämien vaatetusliikkeiden yhteyteen, saimme vähän kosketuspintaa kiltti- ja tartan-maailmaan (suomeksi tartania pitäisi kutsua tartaaniksi, mutta en osaa). Kilttiä käytetään edelleen juhlavaatteena, ja sellaisen voi myös vuokrata.

Klaanin tunnistaa tartanistaan, mutta nykyisin sellaisen voi teettää vaikka omalle urheiluseuralleen. Klaanipäälliköitäkin on edelleen olemassa, vaikkeivat he ehkä sodi enää keskenään nummilla. Meidän lähi-klaanipäällikkömme MacLeod majaili edelleen Dunveganin linnan yläkerrassa samaan aikaan kun turistit käyskentelivät puutarhassa.

Luonnonpuistot

Skotlannissa on kaksi laajaa luonnonpuistoaluetta, Cairngorms ja Loch Lomond, joissa voi ulkoilla ja liikkua monipuolisesti (toki muuallakin). Maisemat ovat uskomattoman kauniit. Hieman ihmettelimme, riittääkö Skotlannin korkeudella lunta ja pakkasta laskettelukeskuksiin, onhan siellä toki vuoria. Myös hiekkarantoja ja erilaisia vesiurheilujuttuja oli ihan hiihtokeskusten kupeessa.

Majoituimme pari ensimmäistä yötä Cairngormsissa ja kävimme samannimisellä vuorella kapuamassa. Loch Lomondin henkeäsalpaavien laaksojen läpi ajoimme paluumatkalla Edinburghiin.

Vaikka Skotlannissa on paljon vuoria, eivät ne ole yhtä korkeita kuin esim. Keski-Euroopassa. Koko Iso-Britannian korkein huippu Ben Nevis on 1 344 m.

Metsät

Skotlannissa kasvaa laajat ja vehreät metsät, vaikka karut nummet ovatkin ensimmäisinä mielikuvissa. Paikon kuusikot ovat niin mahtavia, että vuosisatojen viisauden suorastaan aistii leijuvan ilmassa. Jalopuita on tietenkin ihan eri tavalla aseteltu teiden varsiin ja puistoihin kuin meillä Suomessa – ja kyllä – ne kaareutuivat paikoin pesämäisesti teiden yli muodostaen vihreitä tunneleita. Bongasimme myös ihan kotoisan oloisia sekametsiä ja männiköitä. Ainoana erotuksena oli, että niiden aluskasvillisuus ei noudattanut perinteistä mustikka–puolukka -kaavaa. Vuorenrinteillä kulki viivasuora kuusiraja.

Nummet

Vaikka Viisikko-kirjoissa seikkaillaankin Englannin laidalla saarivaltiota, vievät Skotlannin nummimaisemat ajatukset väistämättä seikkailuiden ja eväsleipien pariin. Nummilla kasvaa ruohoa ja kanervaa, silloin tällöin saattaa bongata myös Skotlannin kansalliskukan, kruunuohdakkeen, joka on meidän ohdakettamme pullukampi ja varreltaan matalampi ja tanakampi. Kukka on melko tarkkaan vanhanaikaisen partasudin muotoinen, sen väri on vahvempi ja purppuraisempi. Kansalliskukkaan tapaa myös turistimyymälöiden tuotteissa.

Kun saavuimme ensimmäistä kertaa ylängölle, tuli aivan epätodellinen olo. Täällä sitä ollaan, kaikissa kirjoissa, kaikissa elokuvissa. Viimeisimpänä on itse Daniel Craig seissyt Glen Coen laaksossa patsastelemassa elokuvassa Skyfall.

Olut

Kun et juo olutta, jäät usein maailman baareissa janoiseksi. Skotlannissa ei tullut tätä ongelmaa, baareissa oli hyvin siidereitä saatavilla, ja muutamaa paikallista tuotettakin tuli maistettua. Raikkaat muistot jäivät.

Postilaatikot ja puhelinkopit

En tiedä, onko kyse suuresta optimismista vai valtiollisten palveluiden kattavuuden esimerkillisestä ylläpidosta, kun syrjäisimmästäkin risteyksestä saattoi löytyä puhelinkoppi ja/tai postilaatikko. Osa puhelinkopeista oli vyötetty kiinni ilmeisesti tuulen takia, mutta postilaatikot näyttivät olevan käytössä ja tyhjennys päivittäin. Pane paremmaksi Suomen Posti!

Que?

Amerikkalaisissa elokuvissa lauletaan uuden vuoden vaihtuessa skottilaisen Robert Burnsin tekstiin tehtyä Auld lang syne’a. Asiaan kuuluu aina ihmetellä, mitä ihmettä laulun sanoilla tarkoitetaan. Uusi vuosi on Skotlannissa iso juttu, sitä ei edes kutsuta uudeksi vuodeksi vaan Hogmanayksi ja sen kunniaksi on peräti kaksi yleistä vapaapäivää.

Ruoka

Matkaoppaissa on esitelty kiitettävän laajasti skottilaisia perinneruokia. Vähän turhaan niitä tuli opiskeltua, sillä emme niihin juurikaan törmänneet. Juureva ja rustiikka pubiruoka poikkesi muun maailman turistiruuista, koska juureksia käytettiin kiitettävän paljon ja erilaisia uunihommeleita oli tarjolla joka paikassa. Ihan kuin olisi kotiinsa tullut. Ja haggistakin maistettiin.

Sade

Sadetta ei voi sivuuttaa, kun puhutaan Skotlannista. Kyllä, Skotlannissa sataa. Ja varsinkin Isle of Skyellä – niin Sisä-Hebriideillä kuin se sijaitseekin – satoi ihan sairaan kovaa. MUTTA myös aurinko paistoi, oli lämmin jne. Sää on varustekysymys + ihan vähän asennetta. Telttailemaan en lähtisi.

The Kirjakauppa

Tällä matkalla emme bonganneet yhtään kirjastoa, mutta yhden kuuluisan kirjakaupan sentään. Ystäväni vinkkasi Invernessissä sijaitsevasta Leakeys’n kirjakaupasta, joka on jonkun tv-sarjan fanien pyhiinvaelluskohde. Oikein hyvin toimi myös meille sarjasta tietämättömille. Muutenkin Inverness oli viehättävä pieni kaupunki. Machbetin linna oli hieman tyly ainakin kaukaa katsottuna, eikä se lähemmäksi houkutellut (oikeasti tämä vielä pystyssä oleva linna on rakennettu Machbetissa mainitun todellisen henkilön, kuningas Duncanin aikojen jälkeen, eikä sen aikaisesta linnasta ole jäänyt tarkempia tietoja jälkipolville).

Urquhartin linna

Linna toimii turistikeskuksena Loch Nessin rannalla, eli se on kaikkien mystisen merihirviön bongaajien must-paikka. Me emme käyneet Nessietä bongailemassa, koska näimme ihan tarpeeksi turisteja matkamme aikana muutenkin.

Villa

Lampaat. Lampaat! Lampaita on kaikkialla! Niitä mussuttaa nurmilla ja vuorilla moninkertaisesti Skotlannin asukasmäärän (melkein sama kuin suomalaisia) verran. Lampaita on ainakin kahta rotua, joista toinen sellainen mustanaamainen, animaatioista tuttu. Turistikauppojen ykköshoukutin ovat erilaiset laadukkaat villatuotteet. Lampaiden lisäksi teiden varsilla laiduntaa myös erilaisia lehmäeläimiä, myös Instagramista tuttua Ylämaan karjaa.

Whiskey

Skotlanti on tuttu viskeistään, sen tietää jopa väkeviä välttelevä. Opiskelin etukäteen, että irkku- ja jenkkiviskejä kutsutaan nimellä whisky, skottikultaa whiskey. Taliskerin tislaamolla olisi ollut tarjolla kaikkien Game of Thronesin sukujen nimikkoviskit.

X

Mielenkiintoisin risteysmalli vasemmanpuoleisessa liikenteessä on liikenneympyrä. Ketä pitikään väistää?

Yksisarvinen

Eihän yksisarvinen voi olla minkään maan kansalliseläin! Kyllä voi. Noin teknisesti ottaen Skotlanti ei tosin ole tällä hetkellä itsenäinen maa, mutta voihan se olla, että asiaan tulee muutos ja yksisarvinen saa tulevaisuudessa laukata vapaana.

Z-sukupolvi

Matkalle olisi ollut kiva pakata mukaan koko perhe. Vaan jaksaisiko sukupolvi zeta innostua luonnosta, huumautua hetkestä? Tiedustelemme tätä, kun suunnittelemme seuraavaa retkeä.

Åikeanpuoleinen liikenne

Vähemmistöasemassa koko Britanniassa ja joillain muilla saarilla. En tuhlaa aikaanne vasemmanpuoleisen liikenteen päivittelyyn – varmaan maailma pysyy siten paremmin tasapainossa, kun tällainen tapa on haluttu säilyttää.

Ärrimurri

Kertaakaan ei tarvinnut reissussa riitailla, mitäpä sitä vanhat ihmiset. En tiedä, vaikuttiko luonnon ihanuus, pitkä kokemus yhteisestä matkailusta vai olosuhteiden pakosta tapahtunut ennakkosuunnitelmista luopuminen siihen, että kaikki sujui niin rennosti. Suunnitelmat lensivät roskakoriin, kun tajusin, ettei koko lomaa kannata käyttää istumalla autossa siirtymällä turistirysästä toiseen.

Ötökät

Kaikki matkaoppaat varoittelevat nummilla vaanivista verenimijöistä, erityisesti pienenpienistä lentäväisistä nimeltään ylämaan pistiäinen. Varasimme matkaan mukaan kolmea eri itikkamyrkkyä, kahta kortisonia jälkihoitoon, pipot ja muut suojukset, sekä yhden harsollisen ötökkähatun. Yhtään ötökkää emme tavanneet.

Skyellä majapaikkamme pitäjät arvelivat, että jatkuva tuuli karkottaa öttiäiset – yhdestä ötökkähyökkäyksestä olivat sentään kuulleet.

Mitä jäi sanomatta? Maria Stuartin haamuun emme törmänneet, onneksi opiskelin kaiken hänestä etukäteen. Skotlannin suurin kaupunki Glasgow jäi tällä kertaa väliin. Melko kuumottavasti jokin matkaopas kertoi, että sitä joko rakastaa tai vihaa. Säkkipillin soittoa kuulee myös Tampereen keskustorin laidalla.