Hyvä Jussi Hakulinen

Varietee on The Levy. Mutta miten paljon legendaa kasvattaa sävellystyö, miten paljon Ollin punkkarimenneisyys?

Emme tunne toisiamme, mutta meillä on yksi yhdistävä tekijä: Olli Lindholmin poismenon aiheuttama kriisi.

Minä huomasin, että muistoissa vaalimani nuoruus alkaa kadota, valua hiekkana käsistäni (korvistani?). Jossain sydämeni perukoilla aion sen kumminkin säilyttää.

Miten sinun kriisisi ilmenee? Et ikinä pystynyt päihittämään Ollia, kuten olisit halunnut, ja nyt se on myöhäistä. Päätitkin kostaa faneille! Tiristät vuosikymmenten mittaisesta kaunastasi kaikki pisarat polttoaineeksi. Ratsastat laeilla ja itse kehittelemilläsi moraalisäännöillä. Otat median kiinnostuksesta kaiken irti, mutta teet sen pyyteettömästi – muut ovat ahneita ja pahan puolella.

Pyydän sinua Jussi: Anna meidän pitää kauniit muistomme. Anna meille mahdollisuus hyvästellä Olli ilman että kaiken yllä leijuu sinun katkeruutesi, kateutesi, mitä kaikkea säilötkään sisälläsi.

Minähän en varsinaisesti edes ole mikään Yö-fani. Mutta Yö kuuluu nuoruuteeni. Ensimmäisellä keikallanikin te olitte Eppujen kanssa. Ollin kukkoileminen ärsytti minua, mutta hänen lauluäänestään pidin. Kaikilla oli tiedossa, että se hiljainen runopoika on biisien takana.

Aion mennä yhteen paheksumistasi muistokonserteista. Menen sinne, koska haluan kunnioittaa Ollin muistoa ja jakaa tuntemukseni muiden samanmielisten kanssa. Konsertteja olisi ehdottomasti pitänyt järjestää enemmän, jotta kaikilla halukkailla olisi ollut pääsy niihin.

Emme saa Ollia takaisin, mutta meillä on mahdollisuus säilyttää Yö, kunhan sinä et pilaa sitä. Yön musiikki on osa muistijälkeäni. Siihen yhdistyy muistoja ja tunteita. Niihin sinulla Jussi ei ole tekijänoikeutta.