Kuolon suudelma

Lehtikuva todistaa, että olin Skinnarilan ala-asteen ensimmäinen oppilas. Reipas ekaluokkalainen kävi nykimässä koulun ovea jo ennakkoon, jotta ensimmäisenä koulupäivänä, 18. elokuuta saatiin lehteen kuva otsikolla Uusi tyttö uuteen kouluun.

Lappeenrannan kaupunki on odotetusti julkaissut koulujen lakkautuslistan. Säästösyistä kuolontuomion saa 12 koulua, ja muutama muu pääsee saattohoitoon. Jos tappolista toteutuu täysimääräisenä, on kaupungista lopetettu kaikki koulut, joita olen käynyt.

Aseman vieressä sijaitseva lukioni sulki tänä syksynä lopullisesti ovensa. Kaukana kutostien tuolla puolen sijainnut legendaarinen yläasteeni vaihtoi nimeä ja siirtyi asutuksen keskelle jo aikapäiviä sitten. Nuoret polvet eivät saa koskaan tietää, miltä Sikalan maksalaatikko maistuu örsyn suuhun.

Kumpikin ala-asteen kouluni päätyi lähitulevaisuudessa fuusioitavien listalle. Toinen vanha, toinen uusi – uusi silloin, kun minun koulutieni alkoi. Väliaikaiseksi tarkoitettu, vain osan ikäluokista kouluttava nk. viipalekoulu edusti kaikkia 70-luvun ihanteita; opetussuunnitelmaan sisältyi pahamaineinen joukko-oppi, opettajille ei rakennettu korokkeita ja av-varaston kätköissä tuoksui sinistä mustetta papereiden pintaan puskeva monistuskone.

Viime keväänä tehtiin päätös myös kaukana pohjoisessa sijaitsevan ammatillisen opinahjoni lakkauttamisesta.

Paha karmani ei ulotu pelkästään kouluihin. Kaupunkikuvasta ei enää löydy jäätelö-, R- eikä niitä kahta nakkikioskia, joissa nuorena tyttönä työskentelin. Rakennus, jossa maakuntalehti toimi silloin, kun siellä aloittelin työuraani, on purettu. Lehti sai sentään uudet, ruotsinlaivamaiset tilat kaupungin laitamilta. Huonommin kävi naapurikaupungin aviisille, joka fuusioitiin maakuntalehteen vähän sen jälkeen, kun olin siellä kesätoimittajana. Kuin ihmeen kaupalla maakuntaradio on vielä pystyssä, vaikka ehdin sinnekin jokusen keikan heittää.

Synnyinmökkini Vallinkoskella oli vielä viime käynnillä sijoillaan, mutta ensimmäinen kotini Lappeenrannassa jyrättiin liiketalon tieltä vuosikymmeniä sitten. Nyt vanhassa tutussa osoitteessa pitää majaa mm. ammattiliitto Pro.

Eipä tiennyt SAK:n rekrytointikoneisto, millaisen riskin se otti, kun palkkasi minut palvelukseensa. Voi olla, ettei edes minun paha karmani pysty kaatamaan ay-liikettä. Tosin 80-luvun sulokasta designia edustaville paikallistoimiston toimitiloille näyttäisin mielelläni lekaa.